Pohjois-Karjalan vaakuna

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Pohjois-Karjalan maakuntavaakuna.

Pohjois-Karjalan vaakuna on Pohjois-Karjalan maakunnan heraldinen tunnus. Vaakunan heraldinen selitys kuuluu: "Punaisessa kentässä kaksi esiintyöntyvää, toisiaan vastaan iskevää käsivartta, joista oikea, haarniskoitu pitelee miekkaa ja vasen, rengaspanssarin peittämä paljaassa kädessä käyrää sapelia; kaikki hopeaa, paitsi aseiden kahvat kultaa; saatteena yläpuolella kultakruunu."[1] Vaakuna on alun perin Karjalan historiallisen maakunnan tunnus, josta Pohjois-Karjalan nykymaakunta käyttää mallia ilman kilven päällistä herttuakunnan kruunua.

Karjalan historiallisen maakunnan vaakuna

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Karjalan historiallisen maakunnan vaakuna, joka oli käytössä myös Pohjois-Karjalan läänin vaakunana vuosina 1962–1997

Karjala on yksi Suomen neljästä historiallisesta maakunnasta (Hämeen, Satakunnan ja Varsinais-Suomen ohella), jotka on perinteisesti laskettu herttua­kunniksi. Maakunnan vaakunan uskotaan olevan peräisin Ruotsin kuningas Kustaa Vaasan hautajaisissa kannetusta lipusta vuodelta 1560, mutta on mahdollista että vaakuna on syntynyt jo Kustaa Vaasan hallitsijakaudella. Vanhin säilynyt esimerkki vaakunasta on peräisin vuoden 1562 teoksesta Armorial suédois, jossa vaakunassa on kuvattuna ainoastaan miekkoja pitelevät käsivarret. Kustaa Vaasan hautamuistomerkissä Uppsalan tuomiokirkossa Karjalan vaakuna sisältää myös käsivarsien saatteena olevan kruunun. Käsivarsien on katsottu kuvastavan Karjalan sijaintia Ruotsin ja Venäjän välisenä raja-alueena ja siellä käytyjä taisteluja lännen ja idän välillä. Vaakunan aiheet toistuvat myös Suomen vaakunassa.

Vaakunasta on esiintynyt vuosisatojen varrella useita muunnelmia. 1700-luvulla molemmat käsivarret saatettiin kuvata haarniskoituina ja käyräsapelia pitelevinä. Joskus toisen käsivarren miekka on vaihdettu nuoleksi. Karjalan eteläosan päätyessä Venäjän hallintaan Uudenkaupungin ja Turun rauhoissa laadittiin uudelle Viipurin kuvernementille vaakuna, jossa käsivarsien päällisen kruunun yläpuolella lisättiin Venäjän keisarin kruunu. 1800-luvulta alkaen vaakunan muoto kuitenkin vakiintui 1500-luvun alkuperäiseen muotoon. Nykyinen ulkoasu vaakunalle laadittiin vuonna 1962 sisäasiaministeriön toimesta ja sen selityksen laati heraldikko Ahti Hammar.[2]

Karjalan perinteinen isännänviiri.

Karjalan perinteisessä isännänviirissä väreinä on punainen ja musta. Värit ovat peräisin Karjalaisen osakunnan tunnusväreistä, jotka se peri aiemman Savo-karjalaisen osakunnan Savon ja Karjalan vaakunoiden väreihin pohjautuvista tunnusväreistä.[3] Värit esiintyvät useissa Karjalan alueen kuntavaakunoissa, sekä luovutettujen alueiden perinnevaakunoissa.

Pohjois-Karjalan tunnuksena

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pohjois-Karjalan tunnukseksi vaakuna vakiintui muun muassa läänijaon seurauksena. Pohjois-Karjalan ollessa osa Kuopion lääniä läänin vaakunassa kuvattiin Savon ja Karjalan vaakunat, mutta Pohjois-Karjalan läänin synnyttyä vuonna 1960 uusi lääni alkoi käyttämään vaakunanaan Karjalan maakuntatunnusta, Kuopion läänin saadessa vaakunakseen Savon vaakunan. Vuoden 1997 lääniuudistuksen myötä maakuntaliittojen toimialueista tuli hallinnollisia maakuntia ja Pohjois-Karjalan maakunnalle vahvistettiin Karjalan vaakuna ilman kilven päällistä kruunua. [2]

Pohjois-Karjalan maakuntalippu.
Pohjois-Karjalan maakuntaviiri.

Vaakunan pohjalta on tehty maakuntalippu, jossa vaakunan käsivarsien ja kruunun lisäksi on kuvattuna tangonpuoleisella reunalla linnakekoroinen pieli. Linnakekoroa on käytetty raja-alueiden tunnuksena ja se esiintyy muun muassa Joensuun vaakunassa nimellä vallikoro. Pohjois-Karjalan maakuntahallitus vihki lipun käyttöön 8.6.1997.[4] Lipun aiheet toistuvat myös Pohjois-Karjalan maakuntaviirissä.


  1. Europeana Heraldica extranet.narc.fi. Arkistoitu 27.6.2020. Viitattu 27.6.2020.
  2. a b Jussi Iltanen: Suomen kuntavaakunat, s. 16. Karttakeskus, 2013.
  3. Karjalan tunnukset - Karjalan Liitto www.karjalanliitto.fi. Viitattu 27.6.2020.
  4. Maakuntalippu ja -viiri pohjois-karjala.fi. Viitattu 27.6.2020.