Koro

Koro heraldiikassa tarkoittaa muotoiltua reunaa. Se on yleensä ornamenttimainen yksinkertainen toistokuvio.

Koroja

Malli	Koro
	Aaltokoro Pohjoismaissa yleisin koroista, joka kuvaa lähes yksinomaan vettä. Suomessa koroa käytettiin ensimmäisen kerran Eurajoen vaakunassa 1950.
	Apilakoro Apilakoro on lähes tuntematon eurooppalaisissa vaakunoissa Suomen ulkopuolella. Suomen kunnallisvaakunoissa sitä käytettiin ensimmäisenä Sievin vaakunassa 1950.
	Hakulikoro Alun perin pylväskoron nimellä Suomessa 1951 esitelty hakulikoro on muodoltaan lähellä turkiskoroa. Hakuli merkitsee paaluaitaa.
	Hammaskoro Hammaskoro on harvasakaraisin hammastetun koron muoto. Kilven poikkisuunnassa hampaita on yleisimmin kolme ja muihin neljä tai viisi.
	Hammastettu sakarakoro Hammastettu sakarakoro on sakarakoron muunnelma, jossa sakarat on lovettu. Alun perin koroa kutsuttiin Suomessa hampaiseksi sakarakoroksi.
	Havukoro Havukoro on suomalaista alkuperää olevan koro, jota ensimmäisen kerran käytti Gustaf von Numers 1950 Pudasjärven vaakunassa. Kuvio tunnettiin alun perin kuusikorona, mutta kun Kaj Kajander esitteli kuusen profiileista koostuvan koron 1959 Taivalkosken vaakunassa, nimi jouduttiin vaihtamaan, koska uutta koroa ei osattu muutenkaan nimetä. Kuvio kuitenkin kuvaa havupuun oksaa yleensäkin, eikä symboloi mitään tiettyä lajia.
	Kaarikoro Kaarikoroa voidaan pitää korona, joskin ensimmäiset viittaukset siihen kaarellisena lakiona ei tätä tuekaan. Muodon kuvaus muuttui 1953 Mäntyharjun vaakunaselityksen yhteydessä muotoon kaarityviö, ja 1956 Leivonmäen vaakunassa lopulta kaarikoroksi. Suomen kuntavaakunoissa termiä on kuitenkin käytetty poikkeavasti myös koverasta hirrestä Heinolan vaakunaselityksessä ja koverasta lakiosta.
	Kahvakoro Kahvakoro on kuviona vanha, mutta Suomessa sitä ei ole juurikaan käytetty – Suomen kuntavaakunoissa kahvakoro loistaa poissaolollaan.
	Kaksoispolvikoro Kaksoispolvikoro on Suomessa saanut oman nimensä kaksoispolviorren perusteella samaan tapaan kuin polvikorokin on muodostettu polviorresta. Suomen ulkopuolella kuviota on käytetty varsin vähän.
	Kaksoissakarakoro Kaksoissakarakoro on sakarakoron muunnelma, josta alun perin käytettiin termiä sakarainen sakarakoro. Olof Eriksson kuitenkin nimesi sen uudelleen 1982 kaksoissakarakoroksi.
	Kulmakoro Kulmakoro tuli suomalaiseen heraldiikkaan nimenä mukaan 1987. Sen käyttömahdollisuudet ovat kuitenkin rajalliset, eikä sitä juurikaan näy vaakunoissa.
	Kuulakärkikoro Kuulakärkikoro on osassa luetteloita hyväksytty Suomessa hammaskoron muunnokseksi. Sen asema itsenäisenä korona on kuitenkin kyseenalainen, koska vastaavia muunnoksia voidaan muodostaa muuttamalla hampaiden kärjessä olevaa ympyrää toiseksi kuvioiksi.
	Kuusikoro Kuusikoro on Kaj Kajanderin ensi kertaa Taivalkosken vaakunassa 1959 esittelemä koro. Kuvion käyttö on levinnyt myös kansainväliseen heraldiikkaan.
	Kynsikoro Kynsikoro on sudenhammaskoron muunnelma, jonka suomennoksessa päädyttiin kynsikoroon Karijoen vaakunaselityksessä 1964.
	Lehmuskoro Lehmuskoro on suomalaisessa muodossaan hyvin harvinainen muualla Euroopassa. Se esiintyi Suomen kunnallisvaakunoissa ensimmäisen kerran 1963 Kemiön vaakunassa.
	Liekkikoro Alun perin termillä liekkikoro on Suomessa viitattu sädekoroon, kunnes Olof Eriksson 1982 esitteli molemmat korot erillisinä. Sodankylän vaakunan vaakunaselityksessä koro tunnetana liekkikorona, mutta samaa termiä on käytetty myös viidessä muussa 1950-luvulla vahvistetussa vaakunassa, joissa kuvassa on piirrettynä sädekoro. Liekkikoroa ei juuri Pohjoismaiden ulkopuolella vaakunoissa esiinny.
	Liljakoro Suomessa liljakoro sai nykyisen yksinkertaistetun muotonsa Olof Erikssonin piirtämänä 1982. Presidentti Tarja Halonen otti kuvion vaakunaansa 2002.
	Linnakekoro Linnakekoro esiintyi Suomen kunnallisvaakunoissa Savitaipaleen vaakunassa 1953 ja Joensuun vaakunassa 1957, mutta molempien vaakunaselityksessä siihen viitataan vallikorona. Termi linnakekoro vakiintui Olof Erikssonin teoksen pohjalta 1982.
	Lohenpyrstökoro Lohenpyrstökoroa käytettiin Suomessa ensimmäisen kerran Keravan kuntavaakunassa 1955. Koro on maailmalla käytössä harvinainen – Suomen kuntavaakunoissa se on lisäksi Koski Tl:llä ja Kurikalla. Koro viittaa – nimestään huolimatta – puutöissä käytettyyn kulmaliitokseen.
	Nirhakoro Nirhakoro on maailmassa vanhoissa vaakunoissa suhteellisen yleinen, erottelun merkkinä käytetty koro. Suomennokseksi tarjottiin aluksi vuolukoroa, mutta Viialan vuonna 1955 vahvistetussa vaakunassa – ainoassa Suomen kuntavaakunassa, jossa koro esiintyy – termi oli jo vakiintunut nirhakoroksi.
	Nyhäkoro Nyhäkorolle on Suomessa termin vakiintuminen vienyt aikansa – alun perin suomennokseksi tarjottu suomukoro vaihtui nopeasti nyhäiseksi harjakoroksi 1950 vahvistetussa Kiukaisten vaakunaselityksessä, josta se edelleen vakiintui nyhäkoroksi.
	Okakoro Okakoro tunnetaan yksinomaan Pohjoismaissa, ja Suomessakin sitä on käytetty ainoastaan yhdessä rekisteröidyssä vaakunassa. Okakoro on mahdollisesti saanut alkunsa kuvauksena orjantappuran varresta.
	Oksakoro Vaikka oksakoro liitetään oksiin Pohjoismaissa, muualla koron nimellä viitataan lähinnä sakaroihin. Suomessa koroa on – metsäaiheisesta nimestään huolimatta – käytössä ainoastaan kolmessa kunnallisvaakunassa.
	Painanteinen pilvikoro Painanteinen pilvikoro esiintyi Suomessa ensimmäisen kerran Kullaan kunnallisvaakunassa 1950 pilvikoroista ensimmäisenä. Vaikka aluksi koroa nimitettiin pelkästään pilvikoroksi, vakiintuivat pilvikorojen nimet Olof Erikssonin kirjassa vuonna 1982.
	Pilvikoro Pilvikoron sisältö terminä vakiintui Suomessa 1982, kun Olof Eriksson teoksessaan esitteli samassa teoksessa molemmat variantit ja niiden erot.
	Polvikoro Polvikoroa käytetään kilven jaossa, ja se soveltuu airutkuvioista ainoastaan tyviön yhteyteen. Koron taival Suomessa alkoi nimellä harjakoro, jolla nimellä se vahvistettiin 1950 Kiukaisten vaakunaan. Vaakunarekisterissä tämä polviorresta johdettu koro tunnetaan nykyisellä nimellään vuodesta 1985 eteenpäin.
	Ristikoro Ristikoro on suhteellisen harvinainen Suomessa; kuntavaakunoissa se esiintyy ainoastaan 1952 vahvistetussa Karkun vaakunassa, ja vaakunarekisterissäkin vain kolme kertaa. Englannissa sitä ei tunneta lainkaan.
	Sahakoro Sahakoro on vaakunakuviona iäkäs. Ero sen ja hammaskorojen välillä on häilyvä, ja niinpä kun termiä 1950-luvun alussa Suomessa esiteltiin, sitä kuvaamaan oli piirretty nykyisin hammaskorona tunnettu kuvio. Sahakoro nykyisenlaisena esiintyi Suomen kunnallisvaakunoissa ensimmäisen kerran 1952 Haukiputaan vaakunassa.
	Sakarakoro Sakarakoro on suhteellisen iäkäs ja käytetty koro, joka Suomen kunnallisvaakunoissa esiintyi jo 1950 Säämingin vaakunassa.
	Salamakoro Salamakoro on Suomessa vähäisessä käytössä, mutta muualla maailmassa sen käyttö on sitäkin harvinaisempaa. Koro esiintyi Rovaniemen maalaiskunnan vaakunassa 1956, ja vaakunarekisterissäkin sitä on käytetty ainoastaan viitisen kertaa.
	Sudenhammaskoro Sudenhammaskoron hammaskuviointi eroaa muista hammastetuista koroista siinä, että kuvion pitkät ja kapeat hampaat ylettyvät lähes vastakkaiseen reunaan saakka. Ero näiden välillä on ajoittain häilyvä.
	Sädekoro Sädekorossa esiintyvät vuorotellen liekki- ja hammaskuvio. Kun termi Suomessa esiteltiin ensimmäisen kerran, kuvio oli selitetty liekkikoroksi. Kuntavaakuna selityksissä siihen on viitattu myös revontulena. Termit vakiintuivat 1982 Olof Erikssonin teoksessa, jossa sädekoro esiteltiin yhdessä liekkikoron kanssa. Käytössä sädekoro on harvinainen.
	Turkiskoro Turkiskoro esiintyi Suomen kunnallisvaakunoissa ensimmäisen kerran Pirkkalan vaakunassa 1951. Kuvio on käytössä ympäri Eurooppaa, mutta korona se ei ole yleinen.

Lähde

• Kimmo Kara: Korot meillä ja muualla (PDF) Hopealeijona 27. Suomen heraldinen seura. Viitattu 5.7.2008.