Pohjannokkonen

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Pohjannokkonen
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Kasvit Plantae
Alakunta: Putkilokasvit Tracheobionta
Kaari: Siemenkasvit Spermatophyta
Alakaari: Koppisiemeniset Magnoliophytina
Luokka: Kaksisirkkaiset Magnoliopsida
Lahko: Rosales
Heimo: Nokkoskasvit Urticaceae
Suku: Nokkoset Urtica
Laji: dioica
Alalaji: sondenii
Kolmiosainen nimi

Urtica dioica subsp. sondenii
(Simmons) Hyl.

Pohjannokkonen eli lapinnokkonen (Urtica dioica subsp. sondenii, syn. U. dioica var. sondenii) on Pohjois-Euroopassa tavattava lähes poltinkarvaton, monivuotinen nokkoskasvi. Se on yksi isonokkosen (U. dioica) alalajeista.[1]

Ulkonäkö ja koko

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pohjannokkonen kasvaa kasvupaikasta riippuen 30–300 cm korkeaksi. Hoikahko varsi on nelisärmäinen ja tavallisesti haaraton. Kasvi on melkein kalju tai lyhyt- ja harvakarvainen, poltinkarvat ovat yksittäisiä. Lehdet ovat vastakkain ja ne ovat ohuita, ehyitä ja sahalaitaisia. Tavallisesti kaikki lehdet ovat pyöreä- ja suippotyvisiä sekä usein harva- ja isohampaisia. Tummanvihreä lehtilapa on puikea tai kapeanpuikea, pitkäkärkinen ja kärkihammas ulottuu viereisiä hampaita paljon pitemmälle. Lehtilapa on tavallisesti 4–15 cm pitkä ja noin 1,5 kertaa leveytensä pituinen. Kukinto-osan alapuolisten lehtien lapa on tavallisesti 2–3 kertaa leveytensä pituinen. Hoikahko lehtiruoti on enintään noin puolet lavan pituudesta. Kukinnot ovat 4–8 cm pitkiä norkkoja ja pitempiä kuin lehtiruodit. Kasvi on tavallisesti kaksikotinen, eli hede- ja emikukuat sijaitsevat eri yksilöissä. Kukat ovat pieniä, vihertäviä ja yksineuvoisia. Kukan kehä on nelilehtinen ja verhiömäinen. Suomessa pohjannokkonen kukkii heinä-syyskuussa. Hedelmä on kahden sisemmän kehälehden suojaama pähkylä.[1]

Pohjannokkosta tavataan ainoastaan Euroopan pohjoisosissa. Sitä kasvaa lähinnä Norjan ja Ruotsin keski- ja pohjoisosien vuoristo- ja tunturialueilla, Keski- ja Pohjois-Suomessa sekä Luoteis-Venäjän pohjoisosissa Uralille saakka.[2] Suomessa pohjannokkonen kasvaa paikoitellen Keski-Suomen eteläosista Pohjois-Lappiin. Runsain laji on Kainuussa ja Etelä- ja Keski-Lapissa.[1][3] Lajin levinneisyyden laajuus on kuitenkin huonosti tunnettu Keski-Suomessa.[1]

Elinympäristö

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tyypillisimpiä pohjannokkosen kasvupaikkoja ovat puronvarsi- ja kallionaluslehdot ja lehtokorvet. Toisinaan sitä tavataan myös ihmisasutuksen läheltä.[1]

  • nokkonen (nokkosen polttavuudesta ja käyttötavoista)
  • Retkeilykasvio. Toim. Hämet-Ahti, Leena & Suominen, Juha & Ulvinen, Tauno & Uotila, Pertti. Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki 1998.
  1. a b c d e Retkeilykasvio 1998, s. 97–98.
  2. Den virtuella floran: Brännässla (myös levinneisyyskartat) (ruotsiksi) Viitattu 14.3.2012.
  3. Lampinen, R. & Lahti, T. 2011: Kasviatlas 2010: Pohjannokkosen levinneisyys Suomessa. Helsingin Yliopisto, Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki. Viitattu 14.3.2012.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]