Podengo barbaça
| Podengo barbaça | |
|---|---|
| Avaintiedot | |
| Alkuperämaa |
 Portugali |
| Määrä | kuollut sukupuuttoon |
| Alkuperäinen käyttö | kaniininmetsästys |
| FCI-luokitus | ei FCI-rotu |
| Ulkonäkö | |
| Säkäkorkeus | 45 cm |
| Väritys | punainen |
Podengo barbaça on sukupuuttoon kuollut portugalilainen koirarotu.
Ulkonäkö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Rotu oli keskikokoinen ja sillä oli sopusuhtaiset mittasuhteet. Pää oli pieni ja lyhyt, kuono hieman suorakaiteen muotoinen, korvat pystyt, lyhyet ja teräväkärkiset ja niska vahva ja pitkä. Raajat olivat lyhyet mutta vahvat ja häntä levossa roikkuva mutta työskennellessä ylös nostettu ja kärjestään kaareutunut. Säkäkorkeus oli noin 45 cm. Karvapeite oli melko pitkä ja hieman villava ja muodosti kuonoon karkean parran. Väritys oli punainen.[1]
Paulo Cancelan mukaan rodusta oli olemassa sekä iso että pieni muunnos ja väritys vaihteli valkoisen, keltaisen (punainen) ja valkokeltaisen välillä.[1]
Alkuperä
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Podengo barbaça kuului alkuperäiseen pohjoisen podengotyyppiin. 1930-luvulla Leopoldo Carmona toi esille rodun tilanteen: se oli vaarassa kuolla sukupuuttoon, sillä vuosien 1932–1945 välillä vain 19 yksilöä oli rekisteröity Portugalin Kennelliittoon, minkä vuoksi niiden rekisteröinti lopetettiin kokonaan. Se ei koskaan ollut järin yleinen paikallisissa koiranäyttelyissä, joissa osallistumismäärä jäi yleensä 2–3 yksilöön. Podengo barbaça muistutti ulkoisesti karkeakarvaista portugalinpodengoa, ja molemmilla roduilla oli yhteiset juuret. 1900-luvun puolivälissä ensiksi mainittu sekoittuikin vähitellen keskikokoiseen karkeakarvaiseen portugalinpodengoon.[1]
Etymologia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Barbaça tarkoittaa "partaa", mikä viittaa rodun ulkonäköön. Pohjois-Portugalin metsästäjät kutsuivat rotua lisäksi nimillä palhoça ja "punainen podengo".[1]
Terveys
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Podengo barbaçalla oli terveysongelmia, jotka osaltaan selittävät sen kuolemisen sukupuuttoon: erityisesti keuhkot olivat herkkä kohta, koska villamainen karvapeite kuivuu hyvin hitaasti sateen jäljiltä.[1]