Megafauna
Megafauna on yhteisnimi suurikokoisille maaeläimille. Suurikokoisen rajana on pidetty joko sataa kiloa[1] tai sataa paunaa (100 lb, noin 45 kiloa)[2]. Sanaa käytetään etenkin jääkaudella eläneistä, sittemmin sukupuuttoon kuolleista lajeista. Myös nykyään eläviä suurikokoisia kesyttämättömiä eläimiä, kuten norsuja ja leijonia voidaan pitää megafaunana.
Jääkauden megafauna
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Viimeisen jääkauden (Euroopassa Veiksel-jääkauden) megafauna oli jääkauden oloihin sopeutunut suureläimistö.[3] Siihen kuuluivat mammutti, villasarvikuono, saiga-antilooppi, myskihärkä, peura, biisoni, arovisentti, hevonen, kameli, luolahyeena, luolaleijona ja luolakarhu,[4] sekä harmaakarhu, jääkarhu, susi, villikoira ja niin edelleen. Merkittävä osa pleistoseenin magafaunasta hävisi pleistoseenin lopussa ja holoseenin alussa. Tämän pleistoseenin megafaunan tuhon syyksi on epäilty ihmisen harjoittamaa metsästystä, ilmastonmuutosta, kosmista katastrofia jne. Jääkauden megafaunaan kuului tundran, metsän ja aron lajeja.[5]
Viime jääkauden megafaunan levinneisyys
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Noin 30 000 vuotta sitten laajimmalle levinneet jääkautiset suureläimet olivat mammutti ja villasarvikuono. Näiden elinalue supistui, kun ilmasto kylmeni. Mammuttifauna tarkoittaa sitä plestoseenin magafaunan osaa, joka asui suunnilleen villamammutin asuinalueella, mutta siihen voidaan lukea megafaunaa kevyempiäkin eläimiä. Mammuttifaunan asuinaluetta kutsutaan monesti arotundraksi ja/tai mammuttiaroksi, vaikka mammutti näyttää asuneen kasvillisuudeltaan monenlaisilla alueilla. Siperian mammuttifaunaksi lasketaan yleensä villamammutti, biisoni, tsherskinhevonen, villasarvikuono, peura, baikalinjakki, myskihärkä, pohjoinen saiga, susi, jääkarhu, ahma, luolaleijona ja luolakarhu.[6]
Euraasiassa mammuttifauna jaetaan arktiseen ja boreaaliseen. Ukrainassa arktisen faunan eteläraja oli noin 50. leveysasteella, mutta lännempänä se kattoi käytännössä koko Ranskan[7]. Boreaalisen faunan eteläraja kulki vähän ikiroudan rajan pohjoispuolella noin 40. leveydellä ja oli Itä-Siperiassa 60. leveydellä[7]. Metsämaan lajit elivät yleensä vuoristoissa, mutta myös jokien varsilla[5].
Pleistoseenin sukupuuttoon kuollutta megafaunaa
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Euroopan megafaunaa
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Luolakarhu (Ursus spelaeus)
- Luolaleijona (Panthera leo spelaea)
- Sapelihammaskissat (muun muassa Homotherium-suku)
- Luolahyeena (Crocuta crocuta spelaea)
- Mammutit (Mammuthus)
- Jättiläishirvi (Megaloceros)
- Villasarvikuono (Coelodonta)
- Neanderthalinihminen (Homo neanderthalensis)
Afrikan megafaunaa
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Deinotherium-norsueläin
- Dinofelis-sapelihammaskissa
- Sivatherium-kirahvieläin
Pohjois-Amerikan megafaunaa
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Camelops-kameli
- Amerikanleijona (Panthera leo atrox)
- Mammutit (Mammuthus)
- Hirviösusi (Canis dirus)
- Equus scotti-hevonen
- Dasypus bellus-vyötiäinen
- Glyptodon-vyötiäinen
- Jättiläismajava (Castoroides)
- Eremotherium-jättiläislaiskiainen
- Megatherium-jättiläislaiskiainen
- Smilodon-sapelihammaskissa
- Homotherium-sapelihammaskissa
- Tylppäkuonokarhu (Arctodus)
- Mastodontit (Mammut)
- Miracinonyx-gepardilaji
- Phorusrhacos-hirmulintu
- Teratornis-korppikotka
Australian megafaunaa
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Diprotodon
- Zygomaturus
- Phascolonus-jättiläisvompatti
- Procoptodon-jättiläiskenguru
- Stenurus-jättiläiskenguru
- Jättiläiskoala (Phascolarctos stirtoni)
- Thylacoleo-pussileijona
- Megalania-varaani
- Quinkana-krokotiilieläin
- Dromornis-sorsalintu
Saarten megafaunaa
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Norsulinnut (Aepyornithidae) (Madagaskar)
- Moat (Dinornithidae) (Uusi-Seelanti)
- Haastinkotka (Harpagornis) (Uusi-Seelanti)
- Megaladapis -jättiläismaki (Madagaskar)
- Madagaskarinvirtahevot (Madagaskar)
- Pussihukka (Thylacinus cynocephalus) (Australia, Tasmania)
- Dodot (Raphidae) (Mauritius ja Rodrigues)
Nykyistä megafaunaa
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Norsut
- Sarvikuonot
- Virtahepo
- Kirahvi
- Hirvi
- Gorillat
- Isot kissat
- Karhut
- Kamelit
- Nautaeläimet
- Valaat
- Krokotiilit
- Komodonvaraani
- Anakondat
- Strutsi
Katso myös
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Atlas of Paleoclimates and Paleoenvironmants of the Northern Hemisphere – Late Pleistocene-Holocene, Editors-in-chief Burkhard Frenzel, Marton Pecsi, Andrej Alekseevich Velichko, Geographical Researh Institute, Hungarian Academy of Sciences, Gustav Fischer Verlag Stuttgart, Budapest-Stuttgart 1992, ISBN 953-7395-24-5 Stuttgart
- Late Quaternary environments of Soviet Union, A. A. Velichko, Engl edition Wright & Narnosky, University of Minnesota Publ., Longman, London 1984, ISBN 0-582-30125-4
- Eronen, Matti: Jääkausien jäljillä. (Ursan julkaisuja 43) Helsinki: Ursa, 1991. ISBN 951-9269-59-2
- Ukraintseva, V.V.: Mammoths and the Environment. Cambridge University Press, 2013. Virhe: Virheellinen ISBN-tunniste ei vielä ilmestynyt, saatavissa esiketseluna Google Booksissa
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Megafauna Habitat loss and humans: cause of mass extinctins. University of Wisconsin Eau Clarce. Arkistoitu 10.9.2007. Viitattu 29.1.2013.
- ↑ Ross D.E. MacPhee, Hans-Dieter Sues: Extinctions in Near Time: Causes, Contexts, and Consequences. Springer, 1999. ISBN 9780306460920 Teoksen verkkoversio (viitattu 29.1.2013).
- ↑ Eronen 1991 s. 208.
- ↑ Eronen 1991, s. 200–202.
- ↑ a b Frenzel 1992, s. 127.
- ↑ Ukraintseva 2013, s. 23
- ↑ a b Frenzel 1992, s. 61.
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Jääkauden Euroopassa komeita eläimiä Tiede 2000
- Ihminen ja ilmasto nujersivat yhdessä megafaunan[vanhentunut linkki] Tiede 2011
- Ilkka Hanski 2007 Miten luonnon monimuotoisuutta syntyy – ja miten sitä häviää?. Kolumni. Duodecim.
Kirjallisuutta
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Kurtén, Björn: Jääkausi. WSOY, 1969. ISBN 951-0-00149-X
- Lunkka, Juha Pekka: Maapallon ilmastohistoria – kasvihuoneista jääkausiin. Helsinki: Gaudeamus, 2008. ISBN 978-952-495-083-1
- Björklund, Tom & Vuokko, Seppo: Mammutin aika – useimmat jääkauden lajit elävät yhä. Tammi, 2009. ISBN 978-951-31-4113-4
- Lister, Adrian & Bahn, Paul: Mammutit: Jääkauden jättiläiset. (Alkuteos: Mammoths – giants of the ice age, 2007. Esipuhe: Jean M. Untinen-Auel) Suomentanut Arja Hokkanen. Helsinki: WSOY, 2000. ISBN 951-0-25064-3
- Frozen fauna of the mammoth steppe – The story of Blue Babe, R. Dale Guthrie, The University of Chicago press, Chicago and London 1990, ISBN 0-226-31123-6 pbk alk paaer, ISBN 0-226-31122-8 alk paper