Pistesiirtolaite

Pistesiirtolaite.

Kipsivaloksen kopiointia hiekkakiveen Strasbourgin katedraalin työmaalla.

Tietokoneen ohjaama laite veistämässä marmoria.

Pistesiirtolaite Wäinö Aaltosen ateljeessa.

Pistesiirtolaite eli punkteerauslaite, myös pistemittauslaite, on mittalaite, jota käytetään kiven- ja puunveistossa.

Pistesiirtolaitteella merkitään kipsistä, vahasta tai savesta tehdyn luonnoksen tärkeimmät pisteet työtä aloitettaessa kivi- tai puukappaleeseen.

Laitteen avulla on mahdollista kopioida veistos tarkoin mallin mukaan. Laitteen keksi ranskalainen kuvanveistäjä Nicolas-Marie Gatteaux (1751–1832), ja Antonio Canova kehitti sitä edelleen.

Käyttö

Pistesiirtolaitteen avulla voidaan tehdä samankokoisia kopioita olemassaolevista veistoksista ja siirtää kipsistä, savesta tai vahasta tehtyjä veistoksia kiveen tai marmoriin. Veistosten suurentamiseen tai pienentämiseen se ei suoraan käy.

Kontrolloidakseen paremmin valmista veistosta kuvanveistäjät ovat tehneet yksityiskohtaisia malleja ja luonnoksia, ja tehneet sitten veistoksen joko samassa tai suurennetussa mittakaavassa luonnoksen mukaan. Varsinkin 1800-luvulla veistäjät työstivät ensin vaha- tai savimallin, josta otettiin kipsivalos. Valos toimi mallina, kun veistos siirrettiin pistesiirtolaitteen avulla kiveen. Menetelmää on kutsuttu epäsuoraksi veistämiseksi.

Epäsuoran menetelmän etuna oli, että lopputulosta voitiin hallita tarkemmin ja korjaamattomien vahinkojen mahdollisuus väheni huomattavasti. Toisin kuin voisi olettaa, menetelmä oli myös nopeampi veistettäessä monimutkaisia veistoksia. Veistoksen muoto oli valmiina ennen kiveen veistämistä, joten plastisia yksityiskohtia tarvitsi enää hioa ja täydentää. Lisäksi avustajat saattoivat nyt tehdä suuren osan työstä, joten tuottavuus lisääntyi. Pistesiirtomenetelmän haittana oli veistämisen välittömyyden ja ilmaisuvoiman väheneminen.

Pistesiirtomenetelmän ansiosta kuuluisat kuvanveistäjät käyttivät yhä enemmän apulaisia työssään. Veistäjällä saattoi olla laaja työpaja, jossa oli kymmeniä apulaisia ja oppilaita. Tuloksena kuvanveistosta tuli melko yhtenäistä ja akateemista taidetta.

Kuvanveistossa palattiin lopulta suorempiin ilmaisumuotoihin ja suoraan veistämiseen, joihin impressionismin ja ekspressionismin ohella Afrikan ja Oseanian primitiivinen taide antoi virikkeitä. Tämän kehityksen myötä pistesiirtolaitetta käytettiin yhä vähemmän, joskin asiaan vaikutti myös että perinteiset kuvanveiston taidot alkoivat kadota 1900-luvulla.

Tekniikka

Tavallisesti työ aloitetaan kolmen tärkeimmän pisteen avulla. Työssä käytetään nimenomaan kolmea pistettä, koska näin leveys, korkeus ja syvyys tulevat määritellyiksi. Samoja kolmea pistettä oli käytetty kuvanveistossa perinteisesti työntömitan ja pantografin avulla, mutta pistesiirtolaite yksinkertaisti työtä oleellisesti. Mittauspisteitä saattaa työtä jatkettaessa olla lopulta satoja.

Pistesiirtolaite tulevaisuudessa

Nykyisin on olemassa laserin avulla toimivia pistesiirtolaitteita. Niiden etuna on muun muassa se, että neula ei ole tiellä veistettäessä, ja laite antaa myös äänisignaalin, kun oikea syvyys on saavutettu.

Viime aikoina on kehitetty myös tietokoneen ohjaama puuntyöstölaite, joka skannaa mallin, jonka jälkeen siitä voidaan tehdä erikokoisia versioita eri materiaaleihin. Myös 3D-tulostinta voidaan käyttää.

• 
• 

Katso myös

• Taille directe eli suora kuvanveisto

Lähteet

• Cami Santamera: Sculpture In Stone. Barrons Educational Series Inc, 2001. ISBN 0764154249.