Pilanconesinpäivännouto
| Pilanconesinpäivännouto | |
|---|---|
 |
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Kasvit Plantae |
| Alakunta: | Putkilokasvit Tracheophyta |
| Kaari: | Siemenkasvit Spermatophyta |
| Alakaari: | Koppisiemeniset Magnoliophytina |
| Luokka: | Kaksisirkkaiset Magnoliopsida |
| Lahko: | Malvales |
| Heimo: | Päivännoutokasvit Cistaceae |
| Suku: | Päivännoudot Helianthemum |
| Laji: | tholiforme |
| Kaksiosainen nimi | |
| Katso myös | |
|
|
|
Pilanconesinpäivännouto (Helianthemum tholiforme) on päivännoutokasvien (Cistaceae) heimoon, päivännoutojen (Helianthemum) sukuun kuuluva kasvilaji. Se on Kanariansaarilla Gran Canarian saarella endeemisenä kasvava kasvilaji, josta tunnetaan vain kuusi populaatiota Gran Canarian saaren eri kunnista. Pilanconesinpäivännoutoa kasvaa Agüimesin, San Bartolomé de Tirajanan, Mogánin, Artenaran ja Agaeten kunnissa. Pilanconesinpäivännouto on luokiteltu Espanjassa erittäin uhanalaiseksi lajiksi.
Pilanconesinpäivännouto on pensasmainen ja voi kasvaa jopa 35 cm korkeaksi. Elomuodoltaan pilanconesinpäivännouto on kamefyytti tai joskus pienikokoinen fanerofyytti. Pilanconesinpäivännoudon varret ja lehdet ovat tiheän, vaalean karvoituksen peittämiä. Lehdet ovat pieniä ja niiden muoto vaihtelee suikeasta soikeaan. Korvakkeet ovat 2–3 mm pitkiä ja kolmiomaisia tai suikeita. Kukinto on tiivis ja siinä on enintään 20 kukkaa. Kukat ovat halkaisijaltaan 1 cm. Kukkien terälehdet ovat keltaisia ja niiden tyvessä on tavallisesti oranssinruskea täplä. Pilanconesinpäivännouto kukkii maalis–huhtikuussa ja tuottaa hedelmiä touko–kesäkuussa. Hedelmät ovat 4–5 mm pitkiä ja karvaisia kotia. Pilanconesinpäivännouto on hyönteispölytteinen.
Pilanconesinpäivännouto kasvaa erilaisilla rinteillä kohdissa, joissa maaperää vain on riittävästi. Laji kasvaa usein yhdessä muun muassa kanariankistuksen (Cistus symphytifolius), kanarianmännyn (Pinus canariensis), tirajananvuorimarketan (Argyranthemum adauctum ssp. gracile), tanasirokin (Micromeria benthamii), hopeamaitteen (Lotus holosericeus) sekä kanarianjänönputken (Bupleurum salicifolium) kanssa.
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Atlas y Libro Rojo de la Flora Vascular Amenazada de España (s. 712–713) (espanjaksi)