Päivännoutokasvit
| Päivännoutokasvit | |
|---|---|
 Ruusukistus (Cistus albidus) |
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Kunta: | Kasvit Plantae |
| Alakunta: | Streptophyta |
| Kaari: | Versokasvit Embryophyta |
| Kladi: | Putkilokasvit Tracheophyta |
| Kladi: | Euphyllophyta |
| Kladi: | Siemenkasvit Spermatophyta |
| Kladi: | Koppisiemeniset Angiospermae |
| Kladi: | Rosidit |
| Lahko: | Malvales |
| Heimo: |
Päivännoutokasvit Cistaceae Juss., nom. cons. |
| Synonyymit | |
|
|
| Katso myös | |
|
|
|
Päivännoutokasvit (Cistaceae) on pienehkö kasviheimo koppisiemenisten Malvales-lahkossa. Heimon tunnettuja sukuja ovat kistukset (Cistus), päivänkilot (Fumana), pensasnoudot (Halimium), päivännoudot (Helianthemum), pikkunoudot (Lechea) ja noudokit (Tuberaria).[1] Suomessa kasvaa luonnonvaraisena yksi päivännoutokasveihin kuuluva laji: kultapäivännouto (Helianthemum nummularium), joka esiintyy yleisenä vain Ahvenanmaalla.
Tuntomerkit
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Päivännoutokasvit ovat aromaattisia ruohoja tai pensaita, joilta juurikarvat puuttuvat. Karvat on rauhasmaisia, yksinkertaisia, kimpuiksi järjestyneitä tai tähtimäisiä. Lehtiasento on tavallisesti vastakkainen, joskus kierteinen. Lehdet ovat hammaslaitaisia, sulka- tai kourasuonisia, toisinaan korvakkeellisia; kannat ovat leveitä, jopa parittain yhteen kasvaneita. Verho- ja terälehdet ovat enemmän tai vähemmän kohdakkaisia. Verholehtiä on tavallisesti viisi, joista kaksi ulointa on muita pienempiä. Terälehdet ovat sulkeutuneina laskostuneita. Heteitä on tavallisesti paljon, joskus vain kolme, ja ne ovat usein kosketusherkkiä. Sikiäin on yhdislehtinen, kolmen tai 5–10 emilehden muodostama, ja siinä on tavallisesti laitaistukat. Vartalo on ontto, luotit pieniä tai pallomaisia ja/tai liuskaisia, nystypintaisia. Kussakin emilehdessä on yksi tai useampia suoria siemenaiheita. Siemenkuori on usein limautuva. Alkio on vaihtelevissa määrin voimakkaasti käyristynyt, pitkä, ja siinä on ohuet ja käyrät tai poimuttuneet sirkkalehdet sekä lyhyt ja tukeva sirkkajuuri.[2]
Levinneisyys
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Päivännoutokasvien levinneisyys käsittää Euraasian, Pohjois-Afrikan, Pohjois-Amerikan ja Etelä-Amerikan eteläosat. Välimeren alue on heimon monimuotoisuuskeskus. Päivännoutokasvit kasvavat avoimilla ja aurinkoisilla kasvupaikoilla hiekkaisella tai kalkkipitoisella kasvualustalla.[2]
Luokittelu
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Päivännoutokasvit, Sarcolaenaceae-heimo ja siipipuukasvit (Dipterocarpaceae) kuuluvat Malvales-lahkon evoluutiopuussa samaan kehityshaaraan eli kladiin, jota luonnehtivat sienijuuret, putkisolut (trakeidit), ellaghappo, erityskanavat, usein kahden ulomman verholehden erilaisuus muihin verholehtiin nähden, nivelettömät heteenpalhot, suorat siemenaiheet, siemenkuoren eksotegmen-kerroksen invaginaatio kalatsan alueella, siemenkuoren tulppamainen muodostuma, jossa on ydin ja rengasmainen annulus, sekä tärkkelyspitoinen endospermi.[2]
Suvut
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Päivännoutokasvien heimoon kuuluu kahdeksan sukua ja 175 lajia. Suurimmat suvut ovat päivännoudot (Helianthemum, 80–110 lajia), kultanoudot (Crocanthemum, 24 lajia) ja kistukset (Cistus, 18 lajia). Päivänkiloja (Fumana) on yhdeksän eurooppalaista lajia. Se on ainoa heimon suku, jonka kukissa on joutoheteitä.[2]
Heimon suvut ovat:[3]
- Cistus L. – kistukset
- Fumana (Dunal) Spach – päivänkilot
- × Halimiocistus Janch. (risteymäsuku)
- Halimium (Dunal) Spach – pensasnoudot
- Helianthemum Mill. – päivännoudot
- Hudsonia L.
- Lechea L. – pikkunoudot
- Tuberaria (Dunal) Spach. – noudokit
Kuvia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]-
-
Idänpäivänkilo (Fumana arabica) -
Halimium atriplicifolium -pensasnoutolaji -
Helianthemum almeriense -päivännoutolaji. -
-
Lechea intermedia -pikkunoutolaji -
Täplänoudokki (Tuberaria guttata) -
.jpg)
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Kassu – Kasvien suomenkieliset nimet: Cistaceae
- Stevens, P. F. (2001 onwards). Angiosperm Phylogeny Website. Version 12, July 2012 [and more or less continuously updated since]. http://www.mobot.org/MOBOT/research/APweb/.
