Pikkuapila

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Pikkuapila
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Kasvit Plantae
Alakunta: Putkilokasvit Tracheobionta
Kaari: Siemenkasvit Spermatophyta
Alakaari: Koppisiemeniset Magnoliophytina
Luokka: Kaksisirkkaiset Magnoliopsida
Lahko: Fabales
Heimo: Hernekasvit Fabaceae
Alaheimo: Faboideae
Suku: Apilat Trifolium
Laji: dubium
Kaksiosainen nimi

Trifolium dubium
(Desv.) Sibth.

Katso myös

  Pikkuapila Wikispeciesissä
  Pikkuapila Commonsissa

Pikkuapila (Trifolium dubium, syn. T. filiforme, T. minus, T. procumbens ssp. filiforme, Chryaspis dubia) on pienikokoinen, eurooppalainen apilalaji.

Ulkonäkö ja koko

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pikkuapilakasvusto.

Yksivuotinen pikkupila kasvaa 5–20 cm korkeaksi. Ohut varsi on rento tai pysty ja karvainen. Lehdet ovat kolmisormisia. Lehdykät ovat 0,6–1 cm pitkiä ja vastapuikeita, ainoastaan keskilehdykkä on ruodillinen. Korvakkeet ovat lehtiruodin pituisia ja pitkälti ruodin kanssa yhdiskasvuisia. Pienikokoinen kukinto on harsuhko ja 3–15-kukkainen. Kukinnon perä on sen tukilehteä pitempi. Vaaleankeltaisesta kellanruskeaksi muuttuva teriö on tyveltä yhdislehtinen. Kukan purje on poimuton. Pikkuapila kukkii Suomessa kesä-heinäkuussa. Siemenet kypsyvät verhiön sisään jäävässä palossa.[1]

Pikkuapila muistuttaa jonkin verran toista pienikokoista apilalajia, rentoapilaa (T. campestre).[2]

Pikkuapilan päälevinneisyysalue ulottuu Pyreneiden niemimaalta Länsi-Romaniaan ja -Ukrainaan, etelässä Keski-Italiaan ja Pohjois-Kreikkaan sekä pohjoisessa Britteinsaarille sekä Etelä-Norjaan ja -Ruotsiin. Satunnaisemmin lajia tavataan Turkissa, Keski-Ruotsissa, Etelä- ja Keski-Suomessa, Etelä-Baltiassa, Länsi-Venäjällä ja Marokossa. Laji on levinnyt ihmisen mukana laajalle alueelle Pohjois-Amerikkaan, varsinkin mantereen itärannikolle.[2] Suomessa pikkuapila on uustulokas, joka on Suomessa vakiintunut ainoastaan Ahvenanmaalle. Muualta maasta lajia tavattiin aikaisemmin lähinnä satamakaupungeissa laivojen mukana tulleena tulokkaana. Nykyään sitä saattaa tavata nurmikoilta varsinkin eteläisimmästä Suomesta.[1][3]

Elinympäristö

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pikkuapilaa tavataan Suomessa satamien lastaus- ja painolastipaikoilla sekä kylvönurmikoilla.[1] Päälevinneisyysalueellaan laji kasvaa avoimilla paikoilla, kuten niityillä, laidunmailla, rinteillä ja pientareilla.[2]

  • Retkeilykasvio. Toim. Hämet-Ahti, Leena & Suominen, Juha & Ulvinen, Tauno & Uotila, Pertti. Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki 1998.
  1. a b c Retkeilykasvio 1998, s. 288.
  2. a b c Den virtuella floran: Trådklöver (Trifolium dubium) (myös levinneisyyskartat) Den virtuella floran. Naturhistoriska riksmuseet. Viitattu 18.4.2011. (ruotsiksi)
  3. Lampinen, R. & Lahti, T. 2017: Kasviatlas 2016. Helsingin Yliopisto, Luonnontieteellinen keskusmuseo, Helsinki. Kasviatlas 2016: Pikkuapilan (Trifolium dubium) levinneisyys Suomessa Viitattu 16.10.2017.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]