Pierre Delattre
| Pierre Delattre | |
|---|---|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 21. lokakuu 1903 Roanne |
| Kuollut | 11. heinäkuu 1969 Santa Barbara |
| Kansalaisuus | Ranska, Yhdysvallat |
| Koulutus ja ura | |
| Instituutti | Kalifornian yliopisto |
Pierre C. Delattre (21. lokakuuta 1903 Roanne, Ranska – 11. heinäkuuta 1969 Santa Barbara, Kalifornia[1]) oli ranskalaissyntyinen mutta Yhdysvalloissa uransa tehnyt foneetikko, joka tunnetaan kontrastiivisen fonetiikan, puhesynteesin ja ranskan ääntämisopetuksen kehittäjänä.
Delattre opiskeli Ranskassa musiikkia, ranskaa ja fonetiikkaa ja tutki ennen kaikkea puheen artikulaatiota ja fonetiikan soveltamista kielenopetukseen. Hän väitteli vuonna 1937 Michiganin yliopistossa ranskan tavukestoon vaikuttavista tekijöistä. Vuosina 1947–1953 hän toimi Pennsylvanian yliopistossa ja kiinnostui tuolloin nopeasti kehittyvästä puheanalyysitekniikasta. Hänen viimeinen virkansa oli Kalifornian yliopistossa Santa Barbarassa vuodesta 1964 aina kuolemaansa saakka.[2]
Hänen kaksiosainen artikkelinsa (Delattre 1958) puheen akustisista vihjeistä vaikutti laajalti myöhempään puhesynteesitutkimukseen, jonka merkittävänä edistäjänä Delattrea yhdessä muiden Haskins Laboratoriesin kollegojensa kanssa 1950–60-luvuilla pidetään (ns. Pattern-Playback-synteesi).[1][3][4] Synteesiä apunaan käyttäen Delattre ja muut osoittivat mm. ensimmäisten kahden tai kolmen vokaaliformantin riittävän eri syntetisoitujen vokaalien tunnistamiseen.[5]
Nykyisin Delattre kuitenkin parhaiten tunnettaneen kontrastiivista fonetiikkaa käsitelleistä tutkimuksistaan (Delattre 1966), joissa hän tutki mm. perustaajuuden vaihtelua amerikanenglannissa, ranskassa, espanjassa ja saksassa.[6] Yhdessä suomalaisen Kalevi Wiikin kanssa häntä voidaan pitää yhtenä nykyaikaisen, instrumentaaliseen kokeelliseen tutkimukseen perustuvan kontrastiivisen fonetiikan edelläkävijöistä.[7]
Teoksia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Delattre, Pierre C. 1958: Les indices acoustiques de la parole: Premier rapport. Phonetica 2: 108–118, 226–251.
- Delattre, Pierre C. 1962: Some factors of vowel duration and their cross-linguistic validity. Journal of the Acoustical Society of America 34.
- Delattre, Pierre C. 1966: Comparing the phonetic features of English, French, German and Spanish. Julius Groos, Heidelberg.
- Delattre, P. – Poenack, E. – Olsen, C. 1965: Some characteristics of German intonation for the expression of continuity and finality. Phonetica 13.
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b Ohala, John J. ym. (toim.): A guide to the history of the phonetic sciences in the United States: Issued on the occasion of the 14th International Congress of Phonetic Sciences, San Francisco, 1–7 August 1999, s. 84. University of California, Berkeley, 1999.
- ↑ Ohala, John J. ym. (toim.): A guide to the history of the phonetic sciences in the United States: Issued on the occasion of the 14th International Congress of Phonetic Sciences, San Francisco, 1–7 August, 1999, s. 85. University of California, Berkeley, 1999.
- ↑ Fant, Gunnar: Analysis and synthesis of speech processes. Teoksessa: Bertil Malmberg (toim.): Manual of phonetics, s. 172–277. North-Holland, Amsterdam & London 1970.
- ↑ Malmberg, Bertil: Introduktion till fonetiken som vetenskap, s. 87. Natur och Kultur, 1969.
- ↑ Harrington, Jonathan: Acoustic phonetics. Teoksessa: William J. Hardcastle & John Laver & Fiona E. Gibbon (toim.): The handbook of phonetic sciences, s. 81–129. Toinen laitos. Wiley-Blackwell, Malden (Mass.).
- ↑ Fry, D. B.: Prosodic phenomena. Teoksessa: Bertil Malmberg (toim.): Manual of phonetics, s. 365–410. North-Holland, Amsterdam & London.
- ↑ Malmberg, Bertil: Introduktion till fonetiken som vetenskap, s. 204. Natur och Kultur, 1969.
