Pianosonaatit (Beethoven)
Ludwig van Beethovenin pianosonaatteja on 32 kappaletta, ja ne kuuluvat taidemusiikin historian merkittävimpiin teossarjoihin.
Ludwig van Beethoven oli ensimmäisiä, jotka rikkoivat kolmiosaista sonaattimuotoa. Beethoven kirjoitti sonaatteihinsa usein neljännen osan, mistä tuli romantiikan ajan vallitseva käytäntö. Beethoven tilasi pianonvalmistajilta suurempiäänialaisia soittimia Waldstein-sonaattia varten, mistä johtuu pianoihin vakiintunut lopullinen koskettimien määrä.
Sonaateissa musiikin sävyt vaihtelevat synkästä riemuisaan ja pisteliäästä kauniiseen. Beethovenin varhais- ja myöhäissonaattien välinen ero on kuitenkin selvästi havaittavissa. Beethovenin myöhäissonaatit viitoittivat tietä romantiikkaan, jonka katsotaan alkaneen viimeistään säveltäjän elämän loppuvaiheessa.
Sonaatit
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- op. 2 nro 1 f-molli
- op. 2 nro 2 A-duuri
- op. 2 nro 3 C-duuri
- op. 7 Es-duuri
- op. 10 nro 1 c-molli
- op. 10 nro 2 F-duuri
- op. 10 nro 3 D-duuri
- op. 13 c-molli (Pateettinen sonaatti)
- op. 14-1 E-duuri
- op. 14-2 G-duuri
- op. 22 B-duuri
- op. 26 As-duuri (Surumarssi)
- op. 27 nro 1 Es-duuri (Sonata quasi una fantasia)
- op. 27 nro 2 cis-molli (Kuutamosonaatti)
- op. 28 D-duuri (Pastoraalisonaatti)
- op. 31 nro 1 G-duuri
- op. 31 nro 2 d-molli (Myrsky)
- op. 31 nro 3 Es-duuri Metsästys
- op. 49 nro 1 B-duuri
- op. 49 nro 2 G-duuri
- op. 53 C-duuri (Waldstein-sonaatti)
- op. 54 F-duuri
- op. 57 f-molli (Appassionata)
- op. 78 Fis-duuri
- op. 79 G-duuri
- op. 81a Es-duuri (Jäähyväissonaatti)
- op. 90 e-molli
- op. 101 A-duuri
- op. 106 B-duuri (Hammerklavier-sonaatti)
- op. 109 E-duuri
- op. 110 As-duuri
- op. 111 c-molli