Philipp Friedrich Hiller
Philipp Friedrich Hiller (6. tammikuuta 1699 Mühlhausen an der Enz – 24. huhtikuuta 1769 Steinheim) oli saksalainen runoilija ja luterilainen pappi.
Hiller valmistui maisteriksi Tübingenissä 1720. Papiksi hän valmistui 1724 ja aloitti työnsä Brettachissa ja kotiseudullaan Mühlhausen an der Enzissä ja Steinheim bei Heidenheimissa. 1736 hänestä tuli kotikaupunkinsa pappi.
Parin vuoden kuluttua hän joutui luopumaan seurakuntavirastaan, koska hänen äänensä heikkeni ja hän saattoi puhua vain hiljaisella äänellä. Niinpä hän keskittyi kirjoittamaan hartauskirjallisuutta ja teki sielunhoitotyötä kirjeiden välityksellä. Hiller oli württenbergiläisen pietismin kannattaja ja arvostettu ”pietismin isä”. Häntä on kutsuttu schwäbiläiseksi Paul Gerhardtiksi, hän on kirjoittanut kaikkiaan 1073 virttä. 1730-luvulla hän oli alkanut kirjoittaa hengellisiä runoja ja hän muokkasi Johann Arndtin tunnetun hartauskirjan Paradisgärtelein (Paratiisin Yrttitarhasta)” rukouksia runo- tai virsimuotoon ja julkaisi niitä kahdessa kokoelmassa Geistliches Liederkästlein zum Lobe Gottes: bestehend aus 732 kleinen Oden über so viel biblische Sprüche, Kindern Gottes zum Dienst aufgesetzt; in 2 Theilen.[1] Se ilmestyi 1762–1767. Kummassakin osassa on vuosikerrallinen päivittäisiä hartaustekstejä runomuodossa ja enimmillään virsiä oli yli 2000.[2]
Suomen evankelis-luterilaisen kirkon virsikirjassa on viisi hänen kirjoittamaansa virttä.[3]
- 9 Kristus tulee, kuningas (Sieh, dein König kommt zu dir!)
- 275 Mä elän laupeudesta (Ich lebe von Barmherzigkeit)
- 309 Nyt vielä etehesi (Die Gnade sei mit allen)
- 363 Kuin mainen kulta puhdistuu (Im Feuer wird das Gold bewährt)
- 526 Oi Isä, vanhuudessa
Ruotsin kirkon virsikirjassa on yksi hänen kirjoittamansa virsi
- 454 Kun piikkikruunuasi, oi Jeesus muistelen (Denk ich den Dornenkrone)
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Geistliches Liederkästlein archive.org. Viitattu 9.10.2019. (saksaksi)
- ↑ Oscar Lövgren: Psalm- och sånglexikon, s. 294. Gummesons bokförlag, Stockholm, 1964. (ruotsiksi)
- ↑ Tauno Väinölä: Virsikirjamme virret, s. 664. Kirjapaja, 2008.
Kirjallisuutta
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Werner Raupp (Ed.): Gelebter Glaube. Erfahrungen und Lebenszeugnisse aus unserem Land. Ein Lesebuch, Metzingen/Württ.: Ernst Franz-Verlag 1993, p. 136–144, 387–388 (Introduction, Source material, Lit.).