Peter Conover Hains
Peter Conover Hains | |
---|---|
Hains yliluutnantin arvoisena vuonna 1862 |
|
Henkilötiedot | |
Syntynyt | 6. heinäkuuta 1840 Philadelphia, Pennsylvania |
Kuollut | 7. marraskuuta 1921 Washington D.C. |
Ammatti | sotilas |
Sotilashenkilö | |
Taistelut ja sodat |
Yhdysvaltain sisällissota Espanjan–Yhdysvaltain sota Ensimmäinen maailmansota |
Sotilasarvo | kenraalimajuri |
Joukko-osasto |
Yhdysvaltain armeija Unionin armeija |
Nimikirjoitus |
|
Peter Conover Hains (6. heinäkuuta 1840 – 7. marraskuuta 1921) oli yhdysvaltalainen sotilas, joka palveli Yhdysvaltain armeijassa Yhdysvaltain sisällissodassa, Espanjan-Yhdysvaltain sodassa ja ensimmäisessä maailmansodassa. Hän oli ainoa amerikkalainen upseeri, joka elämänsä aikana palveli sekä sisällissodan että ensimmäisen maailmansodan aikana.
Elämäkerta
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Philadelphiassa suutarin pojaksi syntynyt Hains pääsi vuonna 1857 West Pointin sotilasakatemiaan, missä hänen luokkatovereihinsa lukeutui muun muassa George Armstrong Custer[1][2]. Hains valmistui West Pointista luokkansa 19. parhaana kesäkuussa 1861.
Sisällissota
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Valmistuttuaan Hains palveli ensin tykistössä. Bull Runin taistelussa hän määräsi taistelun ensimmäisen tykinlaukauksen ammuttavaksi. Hän sai kehuja neuvokkuudestaan Vicksburgin taistelussa[2], jopa kenraali Ulysses S. Grantilta.[3] Hänet siirrettiin pioneereihin, ja hän yleni sodan aikana väliaikaisesti everstiluutnantiksi asti.
Sisällissodan jälkeen
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Hains jäi armeijan palvelukseen sisällissodan jälkeen ja suunnitteli muun muassa majakoita ja Washingtonin Tidal Basin -tekojärven[4][2]. Espanjan–Yhdysvaltain sodassa Hains komensi vapaaehtoisjoukkoa muutaman kuukauden ajan vuonna 1898. Hänet ylennettiin prikaatikenraaliksi 21. huhtikuuta 1903. Hän jäi eläkkeelle vuonna 1904.[2]
Hains ylennettiin eläkkeelle jääneenä kenraalimajuriksi vuonna 1916. 18. syyskuuta 1917 hänet kutsuttiin takaisin aktiiviseen palvelukseen 77 vuoden ikäisenä. Tämä teki hänestä vanhimman aktiivipalveluksessa ensimmäisessä maailmansodassa olleen yhdysvaltalaisen upseerin. Hän toimi sotilasinsinöörinä Virginian rannikkoalueella Hampton Roadsissa, kunnes jätti jälleen aktiivisen palveluksen syyskuussa 1918. Hän kuoli Walter Reedin sotilassairaalassa vuonna 1921.[5][2][1]
Perhe
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Hains avioitui vuonna 1864 amiraali Thornton Jenkinsin tyttären Virginia Pettis Jenkinsin kanssa.[1]
Vuonna 1908 Hainsin poikia Peter Conover Hains II:ta ja Thornton Jenkins Hainsia syytettiin William E. Annisin murhaamisesta merenkulkukerholla Long Islandilla[6]. Thornton todettiin syyttömäksi, mutta Peter lähetettiin kuolemantuottamuksesta Sing Singin vankilaan. Kenraali Hains vetosi New Yorkin kuvernööriin, joka armahti hänen poikansa vuonna 1911.
Hainsin pojanpoika Peter Conover Hains III saavutti hänen tapaansa kenraalimajurin arvon. Hän jäi eläkkeelle vuonna 1961 ja kuoli 97-vuotiaana 3. heinäkuuta 1998.[7]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Kirshner, Ralph: The Class of 1861: Custer, Ames, and Their Classmates After West Point. SIU Press, 2008. Teoksen verkkoversio. (englanniksi)
- Bostick, Douglas W.: The Morris Island Lighthouse: Charleston's Maritime Beacon. (Landmarks series) The History Press, 2008. ISBN 978-1596294707 (englanniksi)
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c Patterson, Michael Robert: Peter Conover Hains, Major General, United States Army 1.1.2002. Arlington National Cemetery Website. Viitattu 29.11.2016. (englanniksi)
- ↑ a b c d e Ryan, Luke: Peter Conover Hains: The only known veteran of the Civil War and WWI SOFREP. 28.5.2018. Viitattu 31.7.2018. (englanniksi)
- ↑ Kirshner 2008, s. 45-46
- ↑ Boltz, Martha M.: Hains Point named for its engineer The Washington Times. 17.7.2008. Viitattu 29.11.2016. (englanniksi)
- ↑ Bostick 2008
- ↑ Bovsun, Mara: The Justice Story: Army captain kills publisher Daily News. 12.11.2011. Viitattu 29.11.2016. (englanniksi)
- ↑ Patterson, Michael Robert: Peter Conover Hains III, Major General, United States Army 6.10.2002. Arlington National Cemetery Website. Viitattu 31.7.2018. (englanniksi)