Pesäpallomaila
Pesäpallomaila on pesäpallossa käytettävä maila. Pesäpallomailat on perinteisesti valmistettu puusta, mutta 1980-luvulla kuitumateriaalit, hiili- ja lasikuitu ovat syrjäyttäneet puun sarjapeleissä käytettävissä mailoissa. Vain nuorimpien junioreiden mailoille on määritelty enimmäispituus. Miesten ja naisten mailojen pituuden määritelmät poistettiin 1960-luvulla, mutta mailat eivät ole sen jälkeen kooltaan juurikaan muuttuneet.
Koko ja materiaali
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Pesäpallosäännöissä ei erikseen määritellä miesten ja naisten mailan kokoa ja painoa. Nuorempien junioreiden mailan pituus saa olla enintään 90 senttimetriä. Peleissä käytettävien mailojen pitää olla kuitenkin Pesäpalloliiton hyväksymiä. Pelaaja saa vahvistaa mailaansa esimerkiksi eristysnauhalla tai jollain vastaavalla valmisteella.[1]
Pesäpalloliitto hyväksyi vuodelle 2016 neljän eri valmistajan mailoja. Ne on valmistettu joko puusta, lasikuidusta tai hiilikuidusta. Niiden pituus vaihtelee 70 ja 100 senttimetrin välillä.[2]
Historia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Pesäpallon kehittäjä Lauri Pihkala antoi vuonna 1915 ensimmäiset tarkat mailoja koskevat ohjeet. Tuolloin mailan pituus sai olla enintään 105 senttimetriä ja läpimitta 6 senttimetriä. Mailasääntöihin lisättiin pian myös maininta, että mailan piti olla puusta. Varhaisimmat mailat tehtiin itse, mutta tehdasvalmisteisia välineitä alkoi saada 1920-luvulla.[3] Silti kyläpeleissä käytettiin omatekoisia mailoja vielä 1930-luvullakin. Mailojen kysyntä oli niin suurta, että monet huonekalutehtaat ja puusepänverstaatkit alkoivat myydä pesäpallomailoja.[4] Toisen maailmansodan aikana mailojen valmistuksessa ei ollut pula-ajasta huolimatta ongelmia, sillä haapaa oli tarjolla runsaasti ja valmistajia useita.[5]
Pelaajat innostuivat 1950- ja 1960-luvuilla päällystämään mailansa iskukohdan halkaistulla rottingilla, minkä tarkoituksena oli parantaa mailojen kestävyyttä ja lyöntiominaisuuksia. Mailan koko-ominaisuuksien määrittäminen säännöissä poistettiin 1960-luvulla. Mailojen koot eivät kuitenkaan ole sen jälkeen juurikaan muuttuneet.[5]
Puumailat hallitsivat markkinoita aina 1980-luvulle asti, jolloin alettiin käyttää myös hiilikuitua.[5] Kuiturakenteiset mailat ovat tämän jälkeen syrjäyttäneet puumailat, joita käytetään enää lähinnä koulujen peleissä.[6]
Katso myös
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Laitinen, Erkki: Pesäpallo – kansallispeli 60 vuotta. Helsinki: Suomen pesäpalloliitto, 1983. ISBN 951-99488-6-4
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Viralliset välineet 2016 (pdf) Pesäpalloliitto. Viitattu 24.6.2016.[vanhentunut linkki]
- ↑ Pesäpallon pelisäännöt (pdf) Pesäpalloliitto. Arkistoitu 15.8.2016. Viitattu 24.6.2016.
- ↑ Laitinen, s. 76.
- ↑ Laitinen, s. 152.
- ↑ a b c Laitinen, s. 319.
- ↑ Meritähti, Päivi: Puumailat kelpaavat enää vain koulun pesispeleihin 8.6.2015. Yleisradio. Viitattu 24.6.2016.