Pertti Lipas

Pertti Olavi Lipas (18. kesäkuuta 1932 Jyväskylä – 22. marraskuuta 2008 Jyväskylä) oli suomalainen fyysikko ja professori. Hän toimi Helsingin yliopistossa fysiikan apulaisprofessorina 1964–1974 ja Jyväskylän yliopistossa teoreettisen fysiikan professorina 1974–1996.

Nuoruus ja opinnot

Pertti Lipas syntyi ja vietti nuoruutensa Jyväskylässä. Hänen isänsä oli tekniikan tohtori Tauno Lipas, joka loi uransa aluksi teollisuuden palveluksessa ja sittemmin Helsingin työväenopiston lehtorina ja yliopettajana. Pertin äiti oli Heidi o.s. Karlsson. Lipas kirjoitti ylioppilaaksi Jyväskylän lyseosta vuonna 1951.

Ammatilliset opintonsa Pertti Lipas suoritti ulkomailla. Hän suoritti Bachelor of Arts -tutkinnon Bowdoin Collegessa Mainen osavaltiossa Yhdysvalloissa vuonna 1955. Valmistuttuaan kandidaatiksi hän palasi Suomeen, jossa hän suoritti asepalveluksensa. Sotilasarvoltaan Lipas oli vänrikki.

Suunnitellessaan opintojensa jatkoa armeijan jälkeen Lipas suunnitteli aloittavansa opinnot Teknillisessä korkeakoulussa. Koska hän ei saanut tarpeeksi hyvitystä Amerikassa suoritetusta kandidaatin tutkinnostaan, hän päätti etsiä jatkokoulutuspiakan ulkomailta. Hän suoritti lopulta jatko-opintonsa New Yorkissa Rensselaerin teknillisessä instituutissa, jossa hän väitteli filosofian tohtoriksi vuonna 1961. Väitöskirjan ohjaajana toimi tohtori J. P. Davidson. Davidson on sittemmin työskennellyt mm. Kansasin yliopiston professorina.

Rensselaerissa Pertti Lippaalle avautui mahdollisuus perehtyä syvällisesti teoreettiseen ydinfysiikkaan, sillä hänen väitöskirjansa ohjaaja, tohtori Davidson, oli perehtynyt syvällisesti Aage Niels Bohrin ja Benjamin Roy Mottelsonin 1950-luvulla tekemiin tutkimuksiin, jotka liittyivät epäsymmetristen atomiytimien tutkimukseen (atomin kollektiivimalli). Kollektiivimalli tarkoittaa, että atomin ytimessä voi tapahtua siirtymiä, jotka vaikuttavat samanaikaisesti useisiin nukleoneihin. Nämä nukleonit toimivat yhdessä ja niillä on yhteisiä eli kollektiivisia ominaisuuksia, joten niiden siirtymää voidaan kuvata niin kutsutun atomiytimen kollektiivimallin avulla. (Bohr ja Mottelson saivat tutkimuksistaan Nobelin vuonna 1975.)

Lipas täydensi valmistumisensa jälkeen opintojaan vielä 1964–1965 Pohjolan teoreettisen fysiikan instituutissa (ruots. Nordisk institut för teoretisk physik) Kööpenhaminassa ja vuonna 1969 Triestessä kansainvälisessä teoreettisen fysiikan tutkimuskeskuksessa (engl. International Centre for Theoretical Physics).

Akateeminen ura

Virkauransa Lipas aloitti atomienergianeuvottelukunnan tutkijana 1961–1962. Sen jälkeen hän siirtyi tutkijaksi Helsingin yliopistoon, jossa hän toimi virkaa tekevänä fysiikan apulaisprofessorina ja sen jälkeen vt. professorina 1963–1964. Vakinaiseen apulaisprofessuuriin (teoreettinen fysiikka) hänet nimitettiin vuonna 1964 ja hän toimi siinä tehtävässä vuoteen 1974 asti. Teoreettinen fysiikka oli erotettu omaksi oppiaineekseen Helsingin yliopistossa vuonna 1961. Apulaisprofessuurin perustaminen oli osa oppiaineen opetuksen järjestelyjen vakiinnuttamista. Kun Pertti Lipas aloitti virkansa apulaisprofessorina (1964), oli fysiikan professorien määrä Suomessa Vesa Ruuskasen ja Keijo Kajantien mukaan vielä melko vähäinen. Yhteistyökykyisenä miehenä Lipas tutustui nopeasti uusiin työtovereihinsa Helsingin yliopistossa. Lipas hoiti välillä (1966, 1970–1971 ja 1973) vakinaisen virkansa ohella viransijaisena myös professorin tehtäviä. 1960-luvulla oli vielä usein tapana, että luennoitsija piti luentonsa ja siirtyi sitten työhuoneeseensa tekemään esimerkiksi tutkimustyötä. Apulaisprofessori Lipas oli eräs tämän perinteen murtajia ja hän piti tärkeänä, että oli opiskelijoiden tavoitettavissa luentojen väliaikoinakin.

Tieteellisen työn ohella Lipas teki merkittävän uran fysiikan opetuksen kehittäjänä. Hän osallistui luonnontieteiden koulutuksen kehittämistyöhön myös valtakunnallisella tasolla. Ensimmäinen huomattava projekti oli vuosina 1972–1973 hahmoteltu fysiikan jatko-opintojen kehittämishanke, jonka Helsingin yliopisto teki yhdessä Teknillisen korkeakoulun (TKK) kanssa. TKK:n puolelta hanketta koordinoi professori Eero Byckling, jonka kanssa Lipas julkaisi lopullisen suunnitelman Suomen Fyysikkoseuran Arkhimedes-lehdessä 1973. Suunnitelman keskeisenä sisältönä oli, että lisensiaatin ja tohtorin tutkintoihin sisällytettiin fysiikan ja muiden sivuaineiden opiskelun ohella fysiikan tutkimusmenetelmiä esitteleviä haastavia kursseja. Tämän kehitystyön tuloksia hyödynnettiin vielä vuonna 1995, kun Suomessa perustettiin tohtorikoulutuksen tehostamiseksi niin kutsutut tutkijakoulut.

Professoriksi Jyväskylään

Vuonna 1974 Lipas nimitettiin Jyväskylän yliopistoon teoreettisen fysiikan professoriksi opetusalana pienenergiafysiikka. Hän aloitti virassaan syyskuun alussa. Jo virkakautensa alussa hän joutui jälleen perehtymään tutkimustyön ohella opetusasioihin. Hän otti osaa luonnontieteen koulutuksen valtakunnallisen tutkinnonuudistuksen suunnitteluun. Professori Lipas valittiin vuonna 1975 opetusministeriöntutkinnon asettaman tutkinnonuudistusprojektin puheenjohtajaksi.

Luonnontieteen opiskelijoiden ainejärjestön aloitteesta Jyväskylän yliopiston matemaattis-luonnontieteellinen tiedekunta alkoi selvittää mahdollisuutta uudistaa luonnontieteiden koulutusta. Tutkinnonuudistuskokeilua varten perustettiin tiedekunnassa vuoden 1975 alussa suunnittelulautakunta, jonka puheenjohtajaksi valittiin professori Lipas. Suunnittelutyöryhmän ehdotuksesta tutkinnonuudistusta lähdettiin tekemään vuosina 1975–1977 ja käyttöön uudet opetussuunnitelmat oli määrä ottaa 1978. Muutostyö eteni verkkaan ja professori Lipas oli lopulta pettynyt työryhmän aikaansaannoksiin. Valtakunnallisella tasolla suunnitelma raukesi toistaiseksi, joten tutkinnonuudistuksen valmistelu tiedekunnassa keskeytettiin. Lipas luopui tutkinnonuudistusprojektin valtakunnallisen työryhmän puheenjohtajuudesta 1978. Tasavallan presidentti Urho Kekkonen antoi uuden asetuksen luonnontieteellisistä tutkinnoista 22. joulukuuta 1978. Vasta sen jälkeen varsinainen tutkintojärjestelmien uudistustyö saatiin käyntiin. Käytännössä tutkinnonuudistus saatiin siis aikaan asetuksien voimalla loppuvuodesta 1978 alkaen. Raskaan projektin päätyttyä professori Lipas vietti muutamia kuukausia Dubnassa tutkimustyötä tehden.

Professorin tehtävien ohella hän toimi Jyväskylän yliopiston fysiikan laitoksen johtajana 1976–1979. Tutkinnonuudistushanke ja laitoksen johtaminen veivät hänen aikansa liki täysin ja hän ei vuosien 1975 ja 1978 välisenä aikana ehtinyt tehdä tutkimustyötä. Hän toimi sittemmin vielä toistamiseen fysiikan laitoksen johtajana kaudella 1986–1987.

Luennoitsijana Professori Lipas pyrki löytämään erilaisia tapoja, joilla teoreettisen fysiikan kieltä eli matemaattisten lausekkeiden ja yhtälöiden merkitystä olisi saanut havainnollistettua opiskelijoille esimerkiksi vertailemalla niitä arkipäivän ilmiöihin ja piirtämällä tarvittaessa kuvitusta. Hän laati opetusta varten myös oppimateriaalia. Christofer Cronströmin kanssa hän kirjoitti teoksen Johdatus sähködynamiikkaan ja suhteellisuusteoriaan (2000).

Professori Lipas jäi eläkkeelle vuoden 1995 lopussa. Hänen seuraajakseen teoreettisen fysiikan professorina nimitettiin vuonna 1996 apulaisprofessori Vesa Ruuskanen. Ruuskanen oli työskennellyt kahden vuosikymmenen ajan (1974–1995) apulaisprofessorina Lippaan työtoverina Jyväskylässä.

Vielä eläkevuosinaankin Lipas työskenteli ahkerasti. Vuonna 1997 ilmestyi hänen kirjoittamansa Suomen Fyysikkoseuran 50-vuotishistoriikki (vuosilta 1947-1997).

Tutkimusura

Fyysikkona Lipas tutki atomiytimien rakennetta. Hän oli perehtynyt varsinkin ytimien kollektiivisia värähtelyjä ja rotaatioita kuvaaviin teoreettisiin malleihin. Hänen ympärilleen muodostui Helsingissä ja Jyväskylän vuosina oma teoreettisen fysiikan koulukunta, jonka vaikutus on näkynyt Ruuskasen ja Kajantien mukaan vielä 2000-luvun alussakin.

Huomionosoituksia

Pitkän tieteellisen uran fyysikkona tehnyt Pertti Lipas nimitettiin Suomen Fyysikkoseuran kunniajäseneksi. Hän osallistui kyseisen seuran toimintaan usean vuoden ajan.

Harrastukset

Vapaa-ajallaan Pertti Lipas harrasti purjehdusta. Hän kävi Jyväskylässä asuessaan usein Juurikkasaaren rannassa purjehtimassa Laser-jollalla. Aktiiviurallaan Lipas voitti kahdesti (2000 ja 2001) Laser Radial-luokan Suomen mestaruuden.

Lipas aloitti veneilyn 1960-luvulla työskennellessään Helsingissä. Myöhemmin hän oli useita vuosia purjehdusseura PPS ry:n jäsenenä 1970-luvun alussa. Kun seuran toiminta aikanaan päättyi, hän siirtyi Jyväskylän Veneseuran (JVS) jäseneksi. Lipas toimi pursiseuransa kommodorina. Hän osallistui useiden seuransa järjestämien purjehdustapahtumien järjestelyihin ja hänen johdollaan organisoitiin useita purjehduksen arvokilpailuja (mm. SM-kisa, ranking-kisat ja Päijänne-purjehdus). Toimitsijana hän oli aktiivisesti mukana kokoamassa sääntöjä kisoihin, laati kilpailukutsuja ja päivitti vanhoja sääntökokoelmia. Hän seurasi tarkkaan lajin kehitystä maailmalla ja oli aina perillä muutoksista kansainvälisissä säännöissä. Pertti Lipas suomensi kansainvälisen purjehdusliiton sääntökirjat niiden ilmestyttyä.

Vielä luovuttuaan pursiseuransa kommodorin toimesta Lipas oli usein kisoissa tuomarina ja kilpailulautakunnan jäsenenä. Lisäksi hän huolehti kilpailusääntöjen kouluttamisesta. Hänen asiantuntemustaan hyödynnettiin myös kansainvälisissä toimitsijatehtävissä. Lipas toimi tuomarina Sydneyn ja Ateenan olympiakisojen purjehduskilpailussa. Pertti Lippaan puoliso Riittaliisa oli miehensä tavoin innokas purjehtija, ja myös hän oli kansallinen purjehdustuomari.

Purjehduksen ohella professori Lipas harrasti musiikkia. Jo opiskeluaikanaan Yhdysvalloissa hän oli soittanut opiskelijoiden yhtyeissä ja esiintynyt mm- viihdytyskiertueilla sotilastukikohdissa. Hän soitti pianoa myös kollegoidensa illanvietoissa. Muusikkona hänen mielimusiikkinsa oli jazzin tyylistä.

Viimeiset vuodet

Lipas sairasti viimeisen kolmen vuoden ajan melanoomaa. Hän oli vielä kesällä 2008 mukana etätyötä tekevänä teknisenä neuvonantajana Pekingin olympialaisten purjehduskisoissa. Terveydellinen tila esti häntä matkustamasta paikan päälle. Professori Lipas menehtyi sairauteensa 22. marraskuuta 2008.

Perhe

Pertti Lipas oli vuodesta 1960 naimisissa Riittaliisa Kurjen (k. 2010) kanssa. Pariskunnalla oli kaksi lasta: Timo (s. 1962) ja Lauri (s. 1966).

Lähteet

• Jussi Eloranta: Jyväskylän matemaattis-luonnontieteellinen tiedekunta 1965-1995. Opettajankoulutuksen laajentumispyrkimyksistä monialaiseen tiedekuntaan. Jyväskylä: Gummerus, 1995. ISBN 951-34-0622-9.