Perälän työväentalo
| Perälän Työväentalo | |
|---|---|
| Osoite |
Ketolantie 23 64720 Perälä |
| Valmistumisvuosi | 1974 |
| Omistaja | Perälän Työväentalo Oy |
| Runkorakenne | rankarakenne |
| Julkisivumateriaali | mineriittilevy, harmaa |
| Kerrosluku | 1 |
| Kerrosala | 255 m² |
 |
|
Perälän työväentalo on vuonna 1974 valmistunut Teuvalla Perälän kyläkeskuksessa sijaitseva työväentalo.
Historiaa
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Perälän Työväentalojen historia on monivaiheinen. Ensimmäinen talo oli rakennettu 1906, mutta koska omistajayhdistykset todettiin kommunistien järjestöiksi, talo takavarikoitiin Lapuan liikkeen aikana ja myytiin yksityiselle, joka myöhemmin testamenttasi talon Suomen Luterilaiselle Evankeliumiyhdistykselle. Taloa yritettiin ostaa myös perustetun paikallisen sosialidemokraattiselle yhdistykselle, mutta viranomaiset pitivät yhdistystä kommunistien peitejärjestönä. Uuden talon rakensi 1938 perustettu Perälän Työväentalo Oy samana vuonna. Talo paloi vuonna 1974, ja siitä saaduilla palovakuutusrahoilla rakennettiin nykyinen Perälän Työväentalo.[1] [2]
Rakennus
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Rakennus valmistui pääosin talkootyönä 1974. Talo on yksikerroksinen, rankarakenteinen ja sen julkisivu on vuorattu harmaalla mineriittilevyllä. Tontilla on myös puinen ulkorakennus.[3]
Toimintaa talolla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Työväentalolla ovat toimineet alueen työväenjärjestöt ja urheiluseurat. Talolla on järjestetty myös tansseja, nuorisotoimintaa ja juhlia.
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Täydentäviä yhtiötietoja Pörssitieto. Viitattu 22.9.2022.
- ↑ Viljamaa, Toni: Aseistakieltäytyjistä luokkataistelijoiden eturintamaan – Teuvan työväenliikkeen ideologinen kehitys sisällissodasta lapualaisvuosiin (Pro gradu -tutkielma) Tampereen yliopisto. Viitattu 22.9.2022.
- ↑ Katia Båsk-Ekholm ja Kaj Häyry: Suomen työväentaloja koskeva selvitys: Turun kaupungin historiallisessa museossa tehty selvitys Suomen työväentalojen rakennushistoriasta sekä nykyisestä kunnosta ja käytöstä. Helsinki: Opetusministeriö, 1982. ISBN 951-46-6592-9