Peltosauramo
| Peltosauramo | |
|---|---|
 Peltosauramo kuvattuna Franz Eugen Köhlerin teoksessa Köhler's Medizinal-Pflanzen (1897). |
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Kasvit Plantae |
| Alakunta: | Putkilokasvit Tracheobionta |
| Kladi: | Asteridit |
| Kaari: | Siemenkasvit Spermatophyta |
| Alakaari: | Koppisiemeniset Magnoliophyta |
| Luokka: | Kaksisirkkaiset Magnoliopsida |
| Lahko: | Asterales |
| Heimo: | Asterikasvit Asteraceae |
| Alaheimo: | Asteroideae |
| Tribus: | Anthemideae |
| Suku: | Sauramot Anthemis |
| Laji: | arvensis |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Anthemis arvensis |
|
| Katso myös | |
Peltosauramo (Anthemis arvensis) on lähinnä Euroopasta tavattava, miedosti ryydintuoksuinen mykerökukkainen ruohokasvi. Se kasvaa yleensä 20–50 cm korkeaksi, ja koko kasvi on lyhyt- ja pehmeäkarvainen. Sen tyypillisimpiä kasvupaikkoja ovat pellot, heinänurmet ja kesannot.
Ulkonäkö ja koko
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä].jpg)
.jpg)
Yksivuotinen peltosauramo kasvaa yleensä 20–50 cm korkeaksi. Koko kasvi on lyhyt- ja pehmeäkarvainen sekä tyvestä lähtien haarova. Lehdet ovat varressa kierteisesti. Lehtilapa on kapealiuskainen ja tavallisesti kaksi kertaa pariliuskainen. Liuskat ovat kapeita ja otakärkisiä. Isohkot kukkamykeröt ovat yksittäin haarojen kärjessä, ja ne ovat pitkäperäisiä ja noin 2–4 cm leveitä. Mykerön kehto on puolipallomainen. Useammassa rivissä olevat kehtosuomut ovat kapeita, kalvolaitaisia, pyöreäkärkisiä ja karvaisia. Kekomainen mykeröpohjus on kokonaan suomuinen. Pohjussuomut ovat suikeita, vähitellen odaksi kapenevia ja lähes ehytlaitaisia. Valkoisten, emikukkia olevien laitakukkien kielen leveys on 2,5–5 mm. Keltaiset kehräkukat ovat kaksineuvoisia ja torvimaisia. Suomessa peltosauramo kukkii kesä-syyskuussa. Pähkylä on liereä, ja siinä on tavallisesti 10 sileää harjua. Pähkylä on haiveneton.[1]
Peltosauramo muistuttaa suuresti toista sauramolajia, haisusauramoa (A. cotula). Se on kuitenkin tätä karvaisempi ja lehtien liuskat ovat leveämpiä. Myös lajien kukat eroavat hieman toisistaan.[1]
Levinneisyys
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Peltosauramon levinneisyysalue kattaa koko Euroopan, mutta on satunnainen Irlannissa, Skotlannissa, Islannissa, Fennoskandian keski- ja pohjoisosissa ja Ukrainan itäosissa. Venäjällä lajia tavataan vain maan länsiosissa. Euroopan ulkopuolella peltosauramo on varsin satunnainen laji. Sitä tavataan paikoitellen Turkissa, Lähi-idässä, Koillis-Kiinassa, Pohjois-Afrikassa, Uudessa-Seelannissa ja Australiassa. Pohjois-Amerikassa se on tulokaslaji, jota tavataan mantereen itä- ja länsirannikoilta.[2]
Suomessa peltosauramo on maan etelä- ja keskiosissa muinaistulokas, pohjoisempana uustulokas.[1] Lajia on tavattu erityisesti Pori–Jyväskylä–Lappeenranta-linjan eteläpuolelta. Pohjoisempaa havainnot lajista ovat harvinaisempia, mutta sitä on tavattu aina Keski-Lapista saakka.[3] Peltosauramo on Suomessa suuresti harvinaistunut.[1][4] Suuri osa lajista tehdyistä havainnoista onkin 1900-luvun keskivaiheilta tai vanhempia.[3]
Elinympäristö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Peltosauramolle tyypillisiä kasvupaikkoja ovat pellot, heinänurmet ja kesannot. Toisinaan sitä saattaa kasvaa myös ratapihoilla ja muilla joutomailla.[1]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Retkeilykasvio. Toim. Hämet-Ahti, Leena & Suominen, Juha & Ulvinen, Tauno & Uotila, Pertti. Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki 1998.
- Ålands flora. Toim. Hæggström, Carl-Adam & Hæggström, Eeva. Toinen laajennettu painos. Espoo 2010.
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c d e Retkeilykasvio 1998, s. 422.
- ↑ Den virtuella floran: Åkerkulla (myös levinneisyyskartat) Viitattu 2.7.2013. (ruotsiksi)
- ↑ a b Lampinen, R., & Lahti, T. 2013: Kasviatlas 2012: Peltosauramon levinneisyys Suomessa. Helsingin Yliopisto, Luonnontieteellinen keskusmuseo, Helsinki. Viitattu 2.7.2013.
- ↑ Ålands flora 2010, s. 369.