Pekka Kyöttinen
Pekka Kyöttinen (2. syyskuuta 1883 Repola, Vienan Karjala – 26. huhtikuuta 1961 Polvijärvi) oli vienankarjalainen maanviljelijä, joka oli keskeisesti mukana 1917–1923 Itä-Karjalan itsehallintopyrkimyksissä.[1][2]
Repolan Omelian kylästä kotoisin ollut Pekka Kyöttisen isä oli runonlaulaja Konoi Kyöttinen. Pekka Kyöttinen sai innostuksen kansallisiin pyrkimyksiin Aleksei Mitron puheista ja luettuaan Karjalaisten Paginat- ja Karjalan Heimo-lehtiä. Hänen sedällään oli kauppa Joensuun lähellä Utrassa ja Kyöttinen oli 14-vuotiaana kaupassa oppipoikana jonkin aikaa. Hän piti sittemmin itsekin kauppaa Repolassa. Kesällä 1918 Repola ja Porajärvi pyrkivät ja pääsivät Suomen suojelukseen. Suomen mallin mukainen kunnallishallinto järjestettiin ja Pekka Kyöttinen valittiin Repolan kunnanvaltuuston puheenjohtajaksi. Hänet valittiin myös Repolan ja Porajärven yhteisen itsenäisyystoimikunnan puheenjohtajaksi. [2]
Vuonna 1920 perustettiin Karjalan Keskushallitus, johon kuuluivat Aleksanderi Samulinen ja Jaakko Andreijev Rukajärveltä, Vuokkiniemeltä opettaja Vasili Keynäs, Uhtualta Ahti Vierma sekä Repolasta Pekka Kyöttinen ja Pekka Homanen. Kyöttinen valittiin keskushallituksen puheenjohtajaksi ja Keynäs sihteeriksi maisteri Toivo Kaukorannan ollessa teknisenä sihteerinä. Karjalan Keskushallituksen toimisto oli Helsingissä Töölönkatu 9:ssä ja Suomeen muuttanut Kyöttisen perhe asui Helsingin lähellä Pakinkylässä. Keskushallitus hankki varoja yksityisiltä lahjoittajilta sekä myymällä Akseli Gallen-Kallelan piirtämää postimerkkiä, jossa oli kuvattuna Karjalan karhu.[2]
Tarton rauhansopimuksen solmisen jälkeen Suomen suojelus lakkasi Repolassa ja Porajärvellä 14. helmikuuta 1921. Karjalan Keskushallitus päätti tällöin perustaa 50 miehen vahvuisen miliisilaitoksen Repolaan ja Porajärvelle. Kyöttinen toimi sitten Karjalan Keskushallituksen edustajana Itä-Karjalan asian tullessa esille Kansainliiton neuvostossa tammikuussa 1922 alkaneella istuntokaudella. Hän matkusti Geneveen tammikuun puolivälissä 1922 yhdessä professori E. N. Setälän kanssa pyytääkseen Kansainliiton neuvostoa ottamaan Itä-Karjalan suojelukseensa ja pääsi tapaamaan Kansainliiton edustajia. Kansainliitto ei voinut kuitenkaan tehdä päätöksiä asiassa koska Neuvosto-Venäjä ei ollut tuolloin järjestön jäsenenä ja piti Itä-Karjalaa sisäisenä asianaan. [2]
Suomi koetti pitää edelleen Itä-Karjalan itsehallintoasiaa esillä Kansainliitossa mutta Kansainliiton pysyvä tuomioistuin kieltäytyi 1923 antamasta lausuntoa asiasta vaikka Kansainliitto tunsikin mielenkiintoa asiaan ja halusi kerätä lisää tietoa kysymyksestä. Karjalan Ulkomainen Valtuuskunta lopetti sitten toimintansa 1926.[2]
Viimeksi Pekka Kyöttinen asui pienellä maatilalla Polvijärven Viitalahdella Liperin ja Polvijärven rajamailla. Hän kuoli huhtikuussa 1961 ja hänen hautajaisensa pidettiin Polvijärven Sotkuman kylän ortodoksisella rukoushuoneella 3. toukokuuta 1961. [1]