Peilisilmä

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Peilisilmä
Uhanalaisuusluokitus

Elinvoimainen [1]

Elinvoimainen

Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Selkäjänteiset Chordata
Alajakso: Selkärankaiset Vertebrata
Yläluokka: Luukalat Osteichthyes
Luokka: Viuhkaeväiset Actinopterygii
Alaluokka: Neopterygii
Lahko: Hopeakuorekalat Argentiniformes
Heimo: Kiikarikalat Opisthoproctidae
Suku: Dolichopteryx
Laji: longipes
Kaksiosainen nimi

Dolichopteryx longipes
(Vaillant, 1888)

Katso myös

  Peilisilmä Wikispeciesissä
  Peilisilmä Commonsissa

Peilisilmä (Dolichopteryx longipes)[2] on kiikarikaloihin kuuluva kalalaji. Lajia tavataan syvistä vesistä Atlantista ja Tyynestämerestä.

Koko ja ulkonäkö

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Peilisilmä voi kasvaa suurimmillaan noin 18 cm pitkäksi. Ruumiinrakenteeltaan laji on keihäsmäinen, pitkä, hoikka ja pitkäkuonoinen. Selkä-, vatsa- ja peräevät sijaitsevat ruumiin takaosassa ja vatsaevät ovat pitkät. Kalan silmän rakenne on kaksiosainen ja poikkeuksellinen. Putkimaisen ylöspäinosoittavan osan lisäksi silmässä on heijastava alaspäinosoittava osa. Näin kala saa havaintoja ympäristöstään ja esimerkiksi saaliseläimistään sekä ylhäältä että alhaalta. Peilisilmän ruumis on lähes kokonaan läpikuultava.[3][4][5][6]

Levinneisyys ja elintavat

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Peilisilmää tavataan Atlantilla Islannin eteläpuolelta Reykjanesin selänteeltä Marokkon ja Azoreille ja havaintoja on myös Etelä-Afrikan rannikolta. Lajia tavataan myös Karibianmereltä. Tyynellämerellä lajia on tavattu Kaliforniasta Chileen ja Etelä-Kiinan mereltä. Kala liikkuu tavanomaisesti 300–2 000 metrin syvyydessä. Peilisilmän ravintoa ovat pienet äyriäiset.[1][3][4][5]

  1. a b Knudsen, S.: Dolichopteryx longipes IUCN Red List of Threatened Species. Version 2024-2. 2015. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 19.12.2024. (englanniksi)
  2. Peilisilmä – Dolichopteryx longipes Laji.fi. Suomen Lajitietokeskus. Viitattu 19.12.2024.
  3. a b Dolichopteryx longipes (peilipalvelin) FishBase. Froese, R. & Pauly, D. (toim.). Viitattu 19.12.2024. (englanniksi)
  4. a b Milton S Love, Julianne Kalman Passarelli: Miller and Lea's Guide to the Coastal Marine Fishes of California, s. 77. UCANR Publications, 2020. ISBN 978-1-62711-125-6 Teoksen verkkoversio (viitattu 19.12.2024). (englanniksi)
  5. a b John D. McEachran, Janice D. Fechhelm: Fishes of the Gulf of Mexico: Myxiniformes to Gasterosteiformes, s. 378. University of Texas Press, 1998. ISBN 978-0-292-75206-1 Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 19.12.2024). (englanniksi)
  6. Ed Young: Spookfish eye uses mirrors instead of a lens National Geographic. 30.12.2008. Viitattu 19.12.2024. (englanniksi)