Pehr Hansinpoika Häggström
Pehr (Petter) Hansinpoika Häggström (Högström, Höggström) (24. marraskuuta 1734 Lappeenranta – 25. tammikuuta 1817 Hauho) oli kolmannen sukupolven maanmittari, joka vaikutti erityisesti isoonjakoon, mutta toimitti myös merkittäviä kanava- ja koskenperkaustöihin liittyviä mittauksia ja vaaituksia.[1]
Häggströmin vanhemmat olivat maanmittari Hans Häggström ja Margareta Wikar. Häggströmin isän kuoltua vuonna 1737 ja äidin muutettua Ruotsiin vuonna 1742 hän jäi ensin Suomeen äidinisänsä kirkkoherra Wikarin luokse, mutta muutti Ruotsiin vuonna 1744 ja palasi takaisin vasta äitinsä kuoltua 1747. Häggström meni Vaasan triviaalikouluun vuonna 1749 ja Turun akatemiaan vuonna 1752 papiksi opiskelemaan. Isoisänsä kuoleman jälkeen vuonna 1753 hän ryhtyi kuitenkin lukemaan geometriaa, tarkoituksenaan ryhtyä maanmittariksi. Käytännön kokemusta maanmittarin tehtävistä hän sai Turun akatemiasta vuonna 1756 valmistuttuaan Pohjanmaan komissiomaanmittari Erik Tulindbergin opastuksessa. Maanmittarin tutkinnon Häggström suoritti vuonna 1757 ja valtakirjan komissiomaanmittariksi hän sai vuonna 1759. Akaan isonjaon ja siihen liittyvät geometriset mittaukset Häggström teki vuonna 1760 ja Vanajan vastaavat työt vuonna 1780. Monien muiden tehtävien ohella hän toimitti vaaituksia, mittauksia ja kartoituksia useita kanavia ja vesireittejä varten, kuten Päijänteen ja Hauhon väliselle reitille vuonna 1775 ja Pirkkalassa suunnitellulle kanavalle vaaituksen ja maastoon merkitsemisen vuonna 1777. Häggströmille myönnettiin ylitarkastajan arvonimi vuonna 1782.[1]
Häggströmin puoliso vuodesta 1762 oli Margaretha Elisabeth Blåfield (1735–1809). Heidän poikansa Carl Gregor ja Anders Ulrich opiskelivat geometriaa tarkoituksenaan seurata isäänsä maanmittarin ammatissa neljännessä polvessa, mutta he eivät kuitenkaan koskaan suorittaneet vaadittua ammattitutkintoa.[1]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c Juhani Kostet: Häggström, Pehr Hansinpoika (1734–1817). Suomen Kansallisbiografia. Osa 4. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2004. ISBN 951-746-445-2 Sivu 193.