Pauli Järvenpää
 |
Tätä artikkelia tai sen osaa on pyydetty päivitettäväksi, koska sen sisältö on osin vanhentunut. Voit auttaa Wikipediaa parantamalla artikkelia. Lisää tietoa saattaa olla keskustelusivulla. |
 |
Tätä artikkelia tai sen osaa on pyydetty parannettavaksi, koska se ei täytä Wikipedian laatuvaatimuksia. Voit auttaa Wikipediaa parantamalla artikkelia tai merkitsemällä ongelmat tarkemmin. Lisää tietoa saattaa olla keskustelusivulla. Tarkennus: Artikkeli sisältää tietosanakirjaan kuulumatonta aineistoa ja ulkoiset linkit on tehty virheellisesti. |
Pauli Olavi Järvenpää (s. 1. tammikuuta 1948 Noormarkku)[1] on tohtori, tutkija ja entinen suurlähettiläs.[2][3]
Ura
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Järvenpää suoritti tohtorin tutkinnon Cornellin yliopistossa Yhdysvalloissa vuonna 1978. Tämän jälkeen hän toimi tutkijana kansainvälisen strategian tutkimuslaitoksessa Lontoossa ja Sotatieteen laitoksessa Suomessa. Järvenpää siirtyi erikoistutkijaksi puolustusministeriön palvelukseen vuonna 1983. Tämän jälkeen hän toimi Suomen ulkoministeriön erityisasiantuntijana Washingtonissa vuosina 1991-1994. Järvenpää palasi takaisin puolustusministeriöön, jossa hän toimi puolustuspoliittisen osaston puolustuspolitiikan johtajaksi. Hän siirtyi puolustusasianneuvokseksi Suomen NATO-edustustoon Brysseliin vuonna 1999. Järvenpää nimitettiin puolustusministeriön puolustuspoliittisen osaston päälliköksi vuonna 2001, jossa hän seurasi vara-amiraali Juhani Kaskealaa. Järvenpää toimi Suomen suurlähettiläänä Afganistanissa vuosina 2010-2013. Tämän jälkeen hän siirtyi vanhemmaksi tutkijaksi The International Centre for Defence and Security (ICDS) -ajatushautomoon, jonka Viron valtio perusti vuonna 2006.[2][3][4][5]
Kunnianosoitukset
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Tasavallan presidentti Tarja Halonen ylensi Järvenpään reservin everstiluutnantiksi vuonna 2007. Presidentti Halonen myönsi Järvenpäälle Suomen Leijonan ritarikunnan I luokan komentajamerkin vuonna 2012.[6][7][5]
Puolustuspolitiikka
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Järvenpää on herättänyt huomiota erityisesti Nato-myönteisillä mielipiteillään.[8][9] Puolustushallinnossa hän on toiminut 1970-luvun lopulta, kaikkiaan kahdeksan puolustusministerin alaisuudessa.[10]
Suomen puolustusvoimat
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Järvenpään mukaan Suomi tarvitsisi nykyistä pienemmän, joskin edelleen melko suuren reservin.[11] Hän on Juhani Kaskealan kanssa samaa mieltä siitä, ettei kannata ylläpitää heikosti varustettuja (jalkaväki)prikaateja paperitiikereinä, koska nykyisillä puolustusmenojen tasoilla ei kyetä niitä varustamaan kunnolla.[12] Järvenpään ajattelussa korostuu se, ettei kriisin sattuessa Suomi voisi saada materiaaliapua muualta heikoin jakovahvuuksin varustetuille prikaateille, jolloin politiikan ja turvallisuustakuiden osuus puolustusajattelussa korostuu.
Suomen Nato-jäsenyys
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Presidentti Tarja Halosen 6. joulukuuta 2007 everstiluutnantiksi ylentämä Järvenpää on ollut innokas Nato-keskustelija.[12] Hänen Helsingin Sanomien 60-vuotishaastattelunsa kirvoitti keskustelua siitä, miten pitkälle puolustuspolitiikasta vastaava vastuuvirkamies voi esittää mielipiteitä, joiden voidaan tulkita poikkeavan eduskunnan ja hallituksen virallisesta linjasta.
Järvenpää kannatti myös 200 000 Saksasta ostetun rynnäkkökiväärin viemistä Afganistaniin maan puolustusministerin pyynnöstä. Kyseessä olivat pääasiassa DDR:n jäämistönä Suomeen Elisabeth Rehnin puolustusministerikautena ostetut aseet. Eduskunta ei kuitenkaan ilmaissut kannatustaan aikeelle. Järvenpään mielestä Afganistanissa on riittävästi aseita, mutta ne eivät ole oikeissa käsissä. Suomella puolestaan on hänen mukaansa niin paljon aseita, että niitä joudutaan romuttamaan.[13]
Järvenpään kirjoittamat artikkelit Satakunnan Kansassa ovat herättäneet huomiota muun muassa Helsingin Sanomissa ja Nykypäivässä. Tiedotusvälineet ovat nähneet kannanotot asiantuntija-arvioina, joita lehdet ovat käyttäneet perusteluna Suomen Nato-jäsenyyden tukemiselle. Vaikuttavuuden vuoksi asiaan on ottanut kantaa myös entinen ulkoasiainministeri Erkki Tuomioja.
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Kuka kukin on 2007, Otava 2006
- ↑ a b 15.2.2001 Pauli Järvenpää Kaskealan seuraajaksi Puolustusministeriö. Viitattu 30.12.2024.
- ↑ a b Pauli Järvenpää ICDS. Viitattu 30.12.2024. (englanti)
- ↑ About ICDS. Viitattu 30.12.2024. (englanti)
- ↑ a b enteringmode: Pauli Järvenpää joins the International Centre for Defence Studies ICDS. 6.5.2013. Viitattu 30.12.2024. (englanti)
- ↑ 60 vuotta huomenna: Siviilien tienraivaajasta everstiluutnantti ts.fi. 30.12.2007. Viitattu 30.12.2024.
- ↑ Ritarikuntien myöntämät kunniamerkit Savon Sanomat. 31.5.2010. Viitattu 30.12.2024.
- ↑ Paavo Teittinen HS: Entinen suurlähettiläs Pauli Järvenpää: Nato-selvitys tukee Suomen jäsenyyttä, mutta ei uskalla sanoa sitä suoraan Helsingin Sanomat. 29.4.2016. Viitattu 30.12.2024.
- ↑ Turvallisuuspolitiikka | Presidentti Niinistö saa ulkopolitiikan vaikuttajilta kritiikkiä Nato-jarrutuksesta – ”Oli satumainen onni, että Kiova ei romahtanut” Helsingin Sanomat. 4.6.2023. Viitattu 30.12.2024.
- ↑ HS: Ylijohtaja Järvenpää: Nato-jäsenyys suojelisi Suomea sotilaalliselta uhalta
- ↑ Ovilehti[vanhentunut linkki]
- ↑ a b Vainio, Kari: 60 vuotta huomenna: Siviilien tienraivaajasta everstiluutnantti Turun Sanomat.
- ↑ Aseita Afganistaniin?[1][vanhentunut linkki]
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- [2] Järvenpää: Nato-jäsenyys suojelisi Suomea sotilaalliselta uhalta - Kylmän sodan haamut häädettävä Suomesta, Järvenpää vaatii
| Kansainväliset | |
|---|---|
| Kansalliset | |
| Muut | |
