Pasilan veturitallit

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Pasilan vanhat veturitallit
Osoite Veturitallinkuja 34,
00520 Helsinki
Sijainti Pasilan rautatieaseman eteläpuolella Keski-Pasilassa
Valmistumisvuosi 1899 (1. vaihe)[1]
Julkisivumateriaali tiili
Lisää rakennusartikkeleitaArkkitehtuurin teemasivulla
Talleja pohjoisemman kääntöpöydän luona. Taustalla Tripla.

Pasilan veturitallit on Helsingin Keski-Pasilassa sijaitseva vanha veturitallialue ja Museoviraston suojelukohde.[2] Kokonaisuus koostuu kahdesta, pohjoisesta ja eteläisestä, kaarenmuotoisesta talliyksiköstä. Veturien säilytys talleilla päättyi 1990-luvulla, mutta osassa tiloja säilytetään edelleen Väyläviraston kunnossapitokalustoa.[3] Veturitallit ovat osittain Väyläviraston ja osittain Senaatti-kiinteistöjen omistuksessa.[4]

Pasilan talleja on kutsuttu Suomen suurimmaksi ja arkkitehtonisesti arvokkaimmaksi veturitallikokonaisuudeksi. Helsingin kaupunginmuseon mukaan veturitallien ympäristö on Suomen ensimmäisen teollistamisvaiheen aikakauden ”erikoislaatuinen ja voimakasilmeinen ympäristökokonaisuus”.[5]

Tallit ilmakuvassa.

Päätös uusien veturitallien rakentamisesta tehtiin vuonna 1897.[6] Vanhat tallit, kuten myös Helsingin konepaja, sijaitsivat 1860-luvulta lähtien keskustassa päärautatieaseman luoteispuolella VR:n makasiinien läheisyydessä.[7] Keskusta-alueen käytyä ahtaaksi vaunujen valmistus siirrettiin Vallilassa sijaitsevaan Pasilan konepajaan vuonna 1898. Uuden veturitallin ensimmäinen vaihe valmistui Keski-Pasilaan vuonna 1899.[7][8] Samana vuonna valmistui kolmikerroksinen konttorirakennus, joka yhdistää toisiinsa pohjoisemman ja eteläisemmän veturitalliyksikön. Eteläisempi osa valmistui vuonna 1904.[1]

Veturitallit palvelivat höyryveturien levähdyspaikkana, jossa suoritettiin myös huoltoa ja pieniä korjauksia. Höyryveturien huoltoalue sijaitsi veturitallien eteläpuolella[10] ja vaunukorjauspaja pohjoispuolella[11].Talleille rakennettiin kaksi kääntöpöytää, jotka ovat edelleen olemassa samoilla paikoillaan.[7] Molempien kääntöpöytien pituus on 22 metriä. Alun perin ne olivat hieman lyhyempiä, sillä veturitkin olivat tuolloin lyhyempiä.[12]

Veturitalleja laajennettiin vuosien varrella ja muokattiin ajan tarpeiden mukaan. Ensimmäisessä vaiheessa vuonna 1899 talleilla oli paikat 24 veturille, mutta vuonna 1904 niitä oli jo 38.[1] 1920-luvulla pohjoisempi veturitalli oli lähes täysympyrän muotoinen, ja laajimmillaan kokonaisuus oli 1950-luvulla.[13] Kun päärataa sähköistettiin ja ratapenkkaa levennettiin 1970-luvulla, pohjoista veturitallia jouduttiin huomattavasti purkamaan.[14] Myös 1980-luvulla pohjoista tallia purettiin hieman.[15] Toiminta siirtyi muualle vasta 1990-luvulla, ja samaan aikaan rakennukset suojeltiin.[16] Vetureita ei juurikaan säilytetty talleilla enää vuoden 1992 jälkeen.[17] Kun Leppävaaran kaupunkiradan rakentaminen 1990-luvulla levensi jälleen päärataa, ratapenkan ja veturitallien väliin rakennettiin tukimuuri, joka muodostaa samalla seinän eteläisemmälle tallille. Pieni osa pohjoisemmasta veturitallista jouduttiin jälleen purkamaan.[15]

Rautatieläistalot

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tallien länsipuolella sijaitsee 1800- ja 1900-lukujen vaihteessa rakennettu rautatieläisasuntojen pihapiiri, johon kuuluvat Toralinna-niminen asuinkasarmi ja kaksi puista asuinrakennusta.[7] Niistä toinen on varikonpäällikön talo, paritaloksi rakennettu huvila, joka on myös Granholmin suunnittelema.[18] Rautatieläistalot ovat myös suojeltuja.[3] Pihapiirin eteläreunassa lähellä Nordenskiöldinkatua sijaitsee kaksikerroksinen tiilinen asetinlaiterakennus.[19][20]

Nykytila ja kehityshankkeet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Tallien ja Toralinnan välissä sijaitsee pieni ratapiha.

Suuressa osassa talleista on tänä päivänä toimistotilaa ja harrastustoimintaa, kuten kiipeilykeskus ja petankkihalli.[3] Alueella on toiminut vuodesta 1999 alkaen tapahtumaravintola ja vuodesta 2012 kaupunkiviljelypuutarha.[21]

2000-luvulla veturitallien pohjoispuolinen ympäristö Keski-Pasilassa on muuttunut ratapiha-alueesta voimakkaan uudisrakentamisen myötä palvelu- ja asuinalueeksi ja liikenteen solmukohdaksi. Merkittävä liikennepaikka Pasila alapiha lakkautettiin vuonna 2008 sen jälkeen, kun liikenne päättyi Länsisataman radalla ja Sörnäisten satamaradalla. Veturitallien pohjoispuolelle on rakentunut uusia katuja ja rakennuksia, kuten Veturitie ja kauppakeskus Tripla. Tallien länsipuolella on edelleen käytössä pieni raidehuollon ratapiha, josta Väylävirasto käyttää lempinimeä Pelto.[22] Sitä käytetään materiaalin sekä kaluston, kuten huoltovaunujen ja museojunien säilytykseen.[4] Ratapihaa pyritään kuitenkin tulevaisuudessa supistamaan entistä pienemmälle alueelle.[23][24]

Eteläisempi kääntöpöytä on uusiokäytössä kasvihuoneena ja kaupunkiviljelmänä.

Kaupunkikulttuurin paikka

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tallirakennukset säilyvät suojeltuina, mutta alueesta halutaan kehittää avointa puisto- ja tapahtuma-aluetta.[24] Veturitallinpiha-nimisessä hankkeessa pääasiassa ratapihan alueesta kehitettäisiin muun muassa liikuntaan ja konserteille sopiva ”kaupunginosapiha”.[25] Laaksomaisella alueella pyritään säilyttämään historiallinen ja matala profiili vastapainona Pasilan kaupalliselle asemaympäristölle ja Keski-Pasilaan rakentuville tornitaloille.[23] Raideyhteys pohjoisemmalle veturitallille säilytetään.[26][27] Veturitallien eteläpuolelle suunnitellaan uutta ratahuoltovarikkoa.[26]

  1. a b c Salastie 1995, s. 7
  2. Pasilan ratapihan vanhat veturitallit Keski-Pasilassa ovat Museoviraston suojelukohde ja nykyään mm. harrastus-, tapahtuma- ja varastotiloina 27.07.2020. Helsingin kaupunginmuseo. Viitattu 24.8.2021.
  3. a b c Laitinen, Justus & Ylioja, Tero: Pasilan historialliset veturitallit etsivät tulevaisuuttaan tornitalojen varjossa Yle. 20.2.2018. Viitattu 24.8.2021.
  4. a b Siippainen, Aapo: Yli 120 vuotta vanhojen rakennusten kunnostus alkoi Triplan naapurissa Helsingin Uutiset. 1.9.2024. Viitattu 2.9.2024.
  5. Veturitallinpihan asemakaavamuutosten suunnitteluperiaatteet 28.9.2021. Helsingin kaupunkiympäristölautakunta. Viitattu 3.11.2022.
  6. Salastie 1995, s. 4 Pasilan ratapiha- ja konepaja-alue
  7. a b c d Pasilan veturitallit ja rautatieläistalot Kulttuuriympäristön palveluikkuna. 31.3.2020. Museovirasto. Viitattu 24.8.2021.
  8. Salastie 1995, s. 4
  9. Salastie 1995, s. 28
  10. Alameri, Katajisto & Keränen 2017, s. 41
  11. Alameri, Katajisto & Keränen 2017, s. 63
  12. Alameri, Katajisto & Keränen 2017, s. 40
  13. Salastie 1995, s. 6 Rakennushistoria
  14. Salastie 1995, s. 8
  15. a b Mustonen, Pertti & Rytilä, Pekka: Kaupunkiratakirja 2002 : Helsinki - Huopalahti - Leppävaara, s. 94. Helsingin kaupunki, Espoon kaupunki, Ratahallintokeskus, 2002. ISBN 951-718-876-5
  16. Pasila Uutta Helsinkiä. 4.2.2018. Helsingin kaupunki. Arkistoitu 17.10.2019. Viitattu 24.8.2021.
  17. Alameri, Katajisto & Keränen 2017, s. 42
  18. Salastie 1995, s. 25
  19. Alameri, Katajisto & Keränen 2017, s. 68
  20. Salastie 1995, s. 26
  21. Kääntöpöytä, Veturitallinkuja, Keski-Pasila 27.7.2020. Helsingin kaupunginmuseo. Viitattu 24.8.2021.
  22. Etelä-Suomen radanpidon raiteiden tarveselvitys 2022 (PDF) (s. 27) 2023. Väylävirasto. Viitattu 24.4.2023.
  23. a b Suunnitteluperiaatteet (pdf) Helsingin kaupunkiympäristö. Viitattu 24.8.2021.
  24. a b Veturitallinpiha – Alueen esittely ja lähtötietoja (pdf) Helsingin kaupunki. Viitattu 24.8.2021.
  25. Aalto, Maija: Pasilan vanhoista veturitalleista voi tulla uusi kulttuurialue Helsinkiin: Öisiä keikkoja, puistoalue pilvenpiirtäjien naapuriin Helsingin Sanomat. 24.5.2021. Viitattu 24.8.2021.
  26. a b Suunnitteluperiaatteet osa-alueittain (pdf) Helsingin kaupunkiympäristö. Viitattu 24.8.2021.
  27. Pasilan Veturitallinpihan alueen suunnittelu käynnistyy – kaupunkilaisilta toivotaan ideoita Uutta Helsinkiä. 13.10.2022. Helsingin kaupunki. Viitattu 3.11.2022.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]