Parvinystynuppi
| Parvinystynuppi | |
|---|---|
| Uhanalaisuusluokitus | |
|
|
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Kasvit Plantae |
| Alakunta: | Putkilokasvit Tracheobionta |
| Kaari: | Siemenkasvit Spermatophyta |
| Alakaari: | Koppisiemeniset Magnoliophytina |
| Lahko: | Gentianales |
| Heimo: | Matarakasvit Rubiaceae |
| Suku: | Nystynupit Psydrax |
| Laji: | parviflora |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Psydrax parviflora |
|
| Katso myös | |
Parvinystynuppi (Psydrax parviflora) on matarakasvien (Rubiaceae) heimoon, nystynuppien (Psydrax) sukuun kuuluva kasvilaji. Parvinystynupin ulkonäkö vaihtelee suuresti; se voi olla ainavihanta, piikkinen ja noin kaksi metriä korkeaksi kasvava pensas tai korkeimmillaan jopa 27 metriä korkeaksi kasvava puu. Parvinystynupin hedelmät ovat 5–8 mm pitkiä, 8–14 mm leveitä, pehmeitä ja mustia. Hedelmät ovat kaksilohkoisia ja lohkot ovat toisistaan lähes erilliset. Kussakin hedelmässä on yksi tai kaksi siementä.
Parvinystynuppi kasvaa kosteissa alankometsissä sekä vuoristosademetsissä merenpinnan tasosta 2800 metrin korkeuteen asti. Lajia tavataan trooppisessa Afrikassa Senegalista itään Sudaniin ja Etiopiaan sekä etelässä Angolaan, Sambiaan, Zimbabween ja Mosambikiin ulottuvalla alueella.
Parvinystynupin hedelmät ovat syötäviä sellaisenaan ja ne ovat suosittua metsän läpi kuljettaessa matkan varrelta poimittavaa ruokaa. Hedelmiä on myös käytetty perinteisessä lääkinnässä yskän sekä vilustumisten hoitoon. Lajin juuria on myös keitetty eläinten lihan ja luiden kanssa suolistomatojen häätöön sekä yleisten vartalon kipujen hoitoon. Parvinystynupin puuainesta käytetään paikallisesti myös puutavarana, polttopuuna sekä puuhiilen valmistukseen.
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Useful Tropical Plants: Psydrax parviflora (englanniksi)
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Ntore, S., Beentje, H.J., Fischer, E., Kabuye, C., Kalema, J., Kayombo, C., Luke, W.R.Q. & Nshutiyayesu, S.: Psydrax parviflora IUCN Red List of Threatened Species. Version 2021-3. 2019. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 9.5.2022. (englanniksi)