Pappila (Somero)

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Someron pappila toukokuussa 2020 nähtynä Kirkkojärven etelärannalta.

Pappila (myös Pappilankylä) on Someron keskustaajamaan kuuluva kylä Somerolla Kirkkojärven pohjoisrannalla, Hämeen Härkätien (yhdystie 2810) varrella.

Kylän alue rajautuu etelässä Paimionjoen yläjuoksun vesireittiin kuuluviin Kirkkojärven ja Saarentaanjärveen sekä pohjoisessa ja idässä Paimionjokeen sivujokeen Jaatilanjokeen. Kylän lävitse kulkee Hämeen Härkätie(yhdystie 2810), osoitenimeltään Somerolla Turuntie.

Pappilan naapurikyliä Somerolla ovat Rautela lännessä, Sylvänä pohjoisessa, Jaatila ja Joensuu lännessä sekä Harju, Härkälä ja Saarentaka etelässä Kirkkojärven ja Saarentaanjärven eteläpuolella.[1]

Osa Someron keskustaajamaa

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kylä on osa Someron keskustaajamaa ja siellä sijaitsevat muun muassa Okkerin asuinalue Pappilantien varrella Hämeen Härkätien eteläpuolella sekä Someron terveyskeskus ja vanhainkoti Hämeen Härkätien varressa.[1] Kylän väkiluku vuonna 2011 oli 780, mikä teki siitä väkiluvultaan Someron kolmanneksi suurimman kylän heti Joensuun ja Jaatilan jälkeen.[2]

Historialtaan kylä on Someron seurakunnan kirkkoherran virkatalona toiminut yksinäistalo. Alkujaan Someron pappilan arvellaan sijainneen kirkon luona Someronjoen vesistön etelärannalla, mutta luultavimmin 1500-luvun alkupuolella se lienee siirretty vesistön pohjoisrannalle, missä sille erotettiin maat Jaatilan ja Rautelan kylistä.[3][4] Maisemallisesti ja kulttuurihistoriallisesti merkittävä, vuonna 1887 rakennettu Someron pappila sijaitsee Kirkkojärven rannalla Hämeen Härkätiestä erkanevan Pappilantien päässä[4] ja on nykyään yksityisomistuksessa.

  • Alanen, Timo: Someron ja Tammelan vanhin asutusnimistö. Nimistön vakiintumisen aika. Somero: Amanita, 2004. ISBN 952-5330-14-1
  • Lehtonen, Kaarin: Someron ja Somerniemen kulttuurimaisema ja vanha rakennuskanta. Turku: Turun maakuntamuseo, 1990. ISBN 951-9125-77-9
  1. a b Peruskartta 1:20 000. 2024 05 Somero. Helsinki: Maanmittaushallitus, 1980.
  2. Kaipainen, Sauli: Somero on sinkkujen paratiisi. Suvi-Somero, 2011, s. 40–41. Lehden verkkoversio. Viitattu 23.5.2011. (Arkistoitu – Internet Archive)
  3. Alanen 2004: 227.
  4. a b Lehtonen 1990: 368–369.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]