Paolo Borsellino
Paolo Borsellino (19. tammikuuta 1940 − 19. heinäkuuta 1992[1]) oli italialainen mafianvastainen tutkijatuomari, jonka mafia tappoi autopommilla Palermossa, alle kaksi kuukautta ystävänsä ja kollegansa Giovanni Falconen murhan jälkeen.
Elämä
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Hän syntyi Palermoon keskiluokkaiselle alueelle, la Kalsaan. Borsellino valmistui Palermon yliopiston oikeustieteiden tiedekunnasta kunniamaininnoin vuonna 1962. Hieman sen jälkeen, hänen isänsä kuoltua, hän läpäisi tuomarikokeen vuonna 1963. Tämän jälkeen hän työskenteli tuomarina monissa Sisilian kaupungeissa (Enna 1965, Mazara del Vallo 1967 ja Monreale 1969). Hän meni naimisiin vuonna 1968. Vuonna 1975 hänet ja Rocco Chinnici siirrettiin Paolon kotikaupunkiin Palermoon, jossa he aloittivat taistelun kasvavaa Sisilian mafiaa vastaan.
Hänen saavutuksiinsa voidaan lukea kuuden mafioson pidättäminen vuonna 1980. Samana vuonna mafia murhasi hänen työtoverinsa, karabinieerien kapteenin Emanuele Basilen. Siksi Borsellinolle järjestettiin poliisisuojelu.
Niiden vuosien aikana, työskennellessään Giovanni Falconen ja Rocco Chinnicin kanssa, Borsellino jatkoi tutkimustaan mafian siteistä poliittisiin ja ekonomisiin voimiin Sisiliassa ja Italiassa. Hänestä tuli osa antimafia-ryhmittymää, jonka Chinnici muodosti 1980-luvun alussa. Liittoutuma oli joukko tutkijatuomareita jotka jakoivat tietoa ja vastuuta keskenään estääkseen yhden henkilön pitävän kaikkea tietoa ja tulemasta ainoaksi kohteeksi mafialle. Borsellinon ja Chinnicin lisäksi ryhmä koostui Falconesta, Giuseppe Di Lellosta ja Leonardo Guarnottasta.
Vuonna 1983 Rocco Chinnici tapettiin autoonsa pommi-iskussa, ja hänen paikkansa ryhmittymässä otti Antonino Caponnetto. Vuonna 1986 Borsellinosta tuli Trapanin, maakunnan suurimman kaupungin Marsalan, viraston johtaja, jossa hän jatkoi henkilökohtaista taisteluaan mafiapomoja vastaan. Hänen ystävyys- ja kollegasuhteensa Palermossa pysyneeseen Falconeen mahdollistivat koko läntisen Sisilian peittävän tutkinnan. Vuonna 1987, Caponnetton erottua tehtävästään sairauden jälkeen, yritettiin Falconea epäonnistuneesti saada antimafiaryhmittymän johtoon, jolloin Borsellinosta tuli tätä koskeneen protestoinnin protagonisti.
Vuonna 1992 Borsellino tapettiin pommi-iskussa Via D'Ameliolla Palermossa, alle kaksi kuukautta hyvän ystävänsä Falconen kuoleman jälkeen. Pommi-iskussa kuoli myös viisi poliisia: Agostino Catalano, Walter Cosina, Emmanuela Loi, Vincenzo Li Muli ja Claudio Traina. Borsellinon ja Falconen ponnistelut mafiaoikeudenkäynneissä palkittiin, kun heidät nimettiin viimeisen 60 vuoden sankareiksi Timen 13. marraskuuta 2006 ilmestyneessä numerossa[2].
Borsellinon Jean Pierre Moscardolle ja Fabrizio Calville antamassa viimeisessä, 21. toukokuuta 1992 kuvatussa haastattelussa, hän puhui mahdollisesta yhteydestä Cosa Nostran mafiosojen ja rikkaiden italialaisten liikemiehien, kuten tulevan pääministerin Silvio Berlusconin, kanssa. Haastattelu on tähän mennessä saanut yllättävän niukkaa näkyvyyttä Italian televisiossa (josta Berlusconi omistaa puolet); vuoteen 2007 mennessä se on lähetetty vain kerran, satelliittikanava RaiNews 24 esitti sen vuonna 2000, joskin 30 minuutin mittaiseksi lyhennettynä, kun alkuperäisen kesto on 50 minuuttia.
Salvatore Riina, Corleonen mafiaperheen päällikkö, kärsii elinkautista rangaistusta vankilassa oltuaan Borsellinon ja Falconen murhien takana ja myös monista muista rikoksista.
Paolo Borsellinoa pidetään nykyään yhtenä tärkeimmistä tuomareista, joka on tullut Sisilian mafian tappamaksi 1980- ja 1990-lukujen aikana. Hänet muistetaan hyvin yhtenä pääsymboleista valtion taistelussa mafiaa vastaan. Monet koulut ja julkiset rakennukset on nimetty hänen mukaansa, mukaan lukien Palermon lentokenttä, joka tunnetaan nykyään myös nimellä Falcone-Borsellino-lentokenttä. Palermolaisen kuvanveistäjä Tommaso Geracin luoma muistomerkki heistä löytyy myös lentokentän alueelta.
Borsellinon sisko Rita oli ehdokkaana Sisilian presidentiksi vuonna 2006, mutta hävisi istuvalle presidentille Salvatore Cuffarolle.
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Giovanni Falcone, Marcelle Padovani: Cosa Nostra – Tuomari ja kunnian miehet. Artemisia, 1995. ISBN 951-97294-0-2
- Alexander Stille: Excellent Cadavers. Random House, 1995. ISBN 0-224-03761-7
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Wolfgang Achter: Obituary: Paolo Borsellino The Independent. 21.7.1992. Viitattu 9.10.2016. (englanniksi)
- ↑ 60 Years of Heroes: Giovanni Falcone & Paolo Borsellino, Time, November 13, 2006.