Pan Amin lento 806

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Pan Amin lento 806
Onnettomuuskoneen kaltainen Pan Amin Boeing 707-321B
Onnettomuuskoneen kaltainen Pan Amin Boeing 707-321B
Yhteenveto
Päivämäärä 30. tammikuuta 1974
Onnettomuustyyppi mikropurkauksen aiheuttama tuuliväänne, lentäjän virhe
Tapahtumapaikka lähellä Pago Pagon kansainvälistä lentoasemaa
  14°20′55″S, 170°43′55″W
Lähtöpaikka Aucklandin lentoasema, Auckland, Uusi-Seelanti
Välilaskupaikka Pago Pagon kansainvälinen lentoasema, Pago Pago, Amerikan Samoa
Honolulun kansainvälinen lentoasema, Honolulu, Havaiji
Määränpää Los Angelesin kansainvälinen lentoasema, Los Angeles, Kalifornia
Kuolleita 97
Loukkaantuneita 4
Eloonjääneitä 4
Lentokone
Konetyyppi Boeing 707-321B
Lentoyhtiö Pan Am
Rekisteritunnus N454PA
Matkustajia 91
Miehistöä 10

Pan Amin lento 806 oli Pan Amin reittilento Aucklandista Pago Pagon ja Honolulun kautta Los Angelesiin. 30. tammikuuta 1974 lennolla käytetty Boeing 707-321B syöksyi maahan lähestyessään Pago Pagon kansainvälistä lentoasemaa. Lennolla oli 91 matkustajaa ja kymmenen miehistön jäsentä. Onnettomuudesta selvisi vain neljä matkustajaa.[1] Alun perin eloonjääneitä oli kymmenen, mutta heistä yksi kuoli onnettomuuden jälkeisenä päivänä, neljä kolmen päivän kuluttua ja yksi yhdeksän päivää onnettomuuden jälkeen.[2] Poikkeuksellista oli se, että yksikään ei kuollut itse maahansyöksyssä, vaan kaikkien kuolinsyynä olivat savun hengittäminen ja palovammat.[3]

Yhdysvaltain kansallinen liikenneturvallisuuslautakunta (NTSB) totesi tutkinnassaan onnettomuuden välittömäksi syyksi mikropurkauksen aiheuttaman tuuliväänteen,[1] jonka aiheuttamaan laskeutumisnopeuden kasvuun miehistö ei reagoinut riittävän nopeasti. Lisäksi pimeys ja kaatosade heikensivät näkyvyyttä, eikä kukaan lentäjistä sanonut laskeutumisnopeuksia ääneen lennon viimeisten 15 sekunnin aikana.[4] NTSB totesi myös, että suurin osa matkustajista ei toiminut hätätilanteessa turvallisuusdemonstraatiossa annettujen ohjeiden mukaan, vaan ryntäsivät pääoville, vaikka myös ikkunahätäuloskäyntejä oli käytettävissä. Kaikki eloonjääneet sen sijaan seurasivat demonstraatiota ja tutustuivat turvaohjeeseen.[5]

  1. a b Accident description Aviation Safety Network. Viitattu 27.9.2016. (englanniksi)
  2. Tutkintaraportti 1977, s. 4
  3. Tutkintaraportti 1977, s. 10
  4. Tutkintaraportti 1977, s. 27
  5. Tutkintaraportti 1977, s. 24–25