Palvelija (elokuva)
| Palvelija | |
|---|---|
| The Servant | |
 |
|
| Ohjaaja | Joseph Losey |
| Käsikirjoittaja |
Harold Pinter (käsikirjoitus) Robin Maughamin romaanin pohjalta |
| Tuottaja |
Joseph Losey Norman Priggen |
| Säveltäjä | John Dankworth |
| Kuvaaja | Douglas Slocombe |
| Leikkaaja | Reginald Mills |
| Pääosat |
Dirk Bogarde Sarah Miles James Fox Wendy Craig |
| Valmistustiedot | |
| Valmistusmaa |
 Britannia |
| Tuotantoyhtiö |
Elstree Studios Springbok Productions |
| Levittäjä | Netflix |
| Ensi-ilta | marraskuu 1963 |
| Kesto | 112 min. |
| Alkuperäiskieli | englanti |
| Aiheesta muualla | |
| IMDb | |
| Elonet | |
| AllMovie | |
Palvelija on brittiläinen elokuva vuodelta 1963. Sen on ohjannut Joseph Losey, ja pääosissa näyttelevät Dirk Bogarde, Sarah Miles, Wendy Craig ja James Fox. Elokuvan käsikirjoituksen on tehnyt Harold Pinter Robin Maughamin saman nimisen romaanin pohjalta. Elokuva oli ensimmäinen kolmesta yhteistyöstä Joseph Loseyn kanssa. Se on tiivis psykologinen draama, jonka keskeisenä aiheena ovat neljän päähenkilön väliset suhteet. Yhteiskuntaluokkien välisten suhteiden koukerot, rasitukset, pitkästyminen ja Pyrrhoksen voitto ovat aiheita, joita elokuva tutkii.
Vuonna 1999 British Film Instituten kyselyssä Palvelija äänestettiin kaikkien aikojen 22. parhaaksi brittielokuvaksi. Vastaajina oli tuhat Ison-Britannian elokuva- ja televisioammattilaista.[1]The New York Timesin kriitikot valitsivat Palvelijan vuonna 2004 yhdeksi kaikkien aikojen tuhannesta parhaasta elokuvasta maailmassa.[2]
Juoni
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Varakas nuori lontoolaismies Tony (James Fox) palkkaa Hugo Barrettin (Dirk Bogarde) miespalvelijakseen. Aluksi Barrett tuntuu sopeutuvan työhönsä hyvin, ja hänen ja Tonyn välille muodostuu hyvä suhde, jossa heidän sosiaaliset roolinsa kuitenkin säilyvät. Suhde alkaa muuttua, ja muutoksen aiheuttajana on Susan (Wendy Craig), joka on Tonyn kuivakiskoinen tyttöystävä, joka tuntuu halveksivan Barrettia ja kaikkea mitä tämä edustaa. Ongelmia lisää Vera (Sarah Miles), jonka piti olla Barrettin sisar ja jonka Barret ottaa palvelijattareksi taloon. Vera on kuitenkin hänen rakastettunsa.
Kun mikään ei ole miltä näyttää, henkilöt kieroilevat toisiaan vastaan, kunnes roolit kääntyvät päinvastaisiksi, ja Tonysta paljastuu aivan toisenlainen henkilö. Keskeisenä ajatuksena elokuvassa on henkilöiden kyllästyminen omiin sosiaalisiin rooleihinsa.
Elokuvan musiikki on John Dankworthin, ja kappaleen "All Gone" laulaa Cleo Laine.
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Best 100 British films – full list, BBC 23.12.1999. Viitattu 27.7.2016.
- ↑ The Best 1,000 Movies Ever Made. (Perustuu teokseen The New York Times Guide to the Best 1,000 Movies Ever Made, St. Martin's Griffin 2004.) The New York Times. Arkistoitu 11.7.2016. Viitattu 13.7.2016. (englanniksi)