Joseph Losey

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Joseph Losey vuonna 1965.

Joseph Walton Losey (14. tammikuuta 1909 La Crosse, Wisconsin[1] – 22. kesäkuuta 1984) oli yhdysvaltalais-brittiläinen teatteri- ja elokuvaohjaaja. Hän ohjasi varhaiset elokuvansa synnyinmaassaan Yhdysvalloissa, mutta merkittävimmät työt valmistuivat Englannissa.

Alankomaalaiseen perheeseen Yhdysvalloissa syntynyt Losey aloitti taiteellisen uransa teatteriohjaajana. Vuosina 1937–1942 hän toimi filminleikkaajana Rockefeller-säätiössä.[1] Vuodesta 1939 lähtien hän ohjasi joukon lyhytelokuvia, joihin kuului muun muassa Bertolt Brechtin näytelmään Galileo Galilein elämä perustuva lyhytelokuva Galileo (1947). Losey oli Brechtin suuri ihailija ja suorastaan oppilas.[2] Hänen ensimmäinen pitkä elokuvansa Vihreätukkainen poika (1948) on pasifistinen lapsuuskuvaus. Suomessa ilmestymisaikanaan kiellettyihin elokuviin kuuluvat The Prowler (1950) ja M (1951) sekä myöhemmästä tuotannosta The Criminal (1960).[1].

Losey joutui poistumaan Yhdysvalloista 1950-luvulla, kun häntä alettiin McCarthyn kommunistivainojen myötä epäillä yhteyksistä kommunistiseen puolueeseen ja hän joutui Hollywoodin mustalle listalle. Menetettyään työmahdollisuutensa hän muutti vuonna 1951 Lontooseen ja jatkoi ohjaajanuraansa siellä, tosin aluksi salanimillä Victor Hanbury ja John Walton. Parhaat ohjaustyönsä hän tekikin Britanniassa.[1]

Vuonna 1963 sai ensi-iltansa Hammer Film Productions -yhtiön tuottama ydinkauhukuvaus Kirotut (The Damned). Sen keskiössä on salainen kallioluola, jossa kasvatetaan radioaktiivisina syntyneitä ”Valon lapsia”, jotka eivät voi elää suojatun ympäristönsä ulkopuolella, mutta joiden on tarkoitus ottaa maailma haltuunsa ”väistämättä” tulossa olevan ydintuhon jälkeen normaalien ihmisten kuoltua. Elokuvassa on runsaasti viitteitä ydinsotaan, muun muassa kuvanveistäjän (Viveca Lindfors) tekemät Vapauden lintu -veistokset, joiden ulkoasu tuo etsimättä mieleen ydinräjähdyksen aiheuttamat hiiltyneet ruumiit.

Loseyn ja näytelmäkirjailija Harold Pinterin yhteistyönä syntyi kolme maineikasta elokuvaa: Pinterin näytelmiin perustuvat Palvelija (1963) ja Onnettomuus (1967) sekä L. P. Hartleyn romaanin pohjalta valmistunut Sanansaattaja (1971). Ohjaaja työskenteli useiden aikansa tähtinäyttelijöiden kanssa. Esimerkiksi Tennessee Williamsin näytelmään The Milk Train Doesn't Stop Here Anymore perustuvassa elokuvassa Tuonen enkeli (Boom!, 1968) pääosissa näyttelivät Elizabeth Taylor ja Richard Burton. Pop-taiteellinen sarjakuvafilmatisointi Modesty Blaise – pistävä perhonen (1966) pohjautuu Peter O’Donnellin sarjakuvaan Modesty Blaise, ja nimiroolin esitti Monica Vitti.

Elokuvassa Hahmot maisemassa (1970) nähdään poikkeuksellisen runsaasti helikopterista käsin kuvattuja otoksia, joista eräitä Antti Alanen sanoo lajissaan ylittämättömiksi [3]

Pitkät elokuvat

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Vuosi Suomalainen nimi Alkuperäinen nimi
1948 Vihreätukkainen poika The Boy with Green Hair
1950 Laiton kaupunki The Lawless
1951 M
1951 The Big Night
1951 The Prowler
1952 Vainottu muukalainen Imbarco a mezzanotte (salanimellä Andrea Forzano[1])
1954 Nukkuva tiikeri The Sleeping Tiger
1956 24 tuntia armonaikaa Time Without Pity
1956 Finger of Guilt
1958 Mustalaistyttö ja herrasmies The Gypsy and the Gentleman
1959 Erotiikka Blind Date
1960 Sementtiviidakko The Criminal / The Concrete Jungle
1961 Kirotut The Damned
1962 Eeva Eva
1963 Palvelija The Servant
1964 Kuningas ja isänmaa King & country
1966 Modesty Blaise - pistävä perhonen Modesty Blaise
1967 Onnettomuus Accident
1968 Salainen seremonia Secret Ceremony
1968 Tuonen enkeli Boom
1970 Hahmot maisemassa Figures in a Landscape
1971 Sanansaattaja The Go-Between
1972 Trotskin salamurha The Assassination of Trotsky
1973 A Doll's House
1974 Galileo
1975 Romanttinen nainen The Romantic Englishwoman
1976 Varjojen vanki Monsieur Klein
1978 Les Routes du sud
1979 Don Giovanni Don Giovanni
1982 La Truite La Truite
1984 Naisten kesken Steaming

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b c d e ”Losey, Joseph”, Otavan suuri ensyklopedia, 5. osa (kriminologia-makuaisti), s. 3831. Otava, 1978. ISBN 951-1-04827-9
  2. ↑ Suomen elokuva-arkiston ohjelmalehti, kevätkausi 1989, teema Joseph Losey.
  3. ↑ Suomen elokuva-arkiston ohjelmalehti, kevätkausi 1989, teema Joseph Losey

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Joseph_Losey&oldid=22792531”