Pakkotoimioikeus

Pakkotoimioikeus tarkoittaa sitä oikeusasemaa, joka syntyy viranomaisen tekemästä pakkotoimesta hyötyvälle henkilölle tai oikeushenkilölle. Pakkotoimi on hallinto-oikeudellinen käsite, joka merkitsee sellaista viranomaisen päätöstä, jolla korvataan oikeudenomistajan suostumus. Pakkotoimella mahdollistetaan ulkopuolisen tahon oikeus saada käyttöönsä toisen omana olevaa omaisuutta tai aiheuttaa toiselle lain muutoin kieltämää haittaa. Tavallisin pakkotoimioikeus on lunastusoikeus, joka annetaan pakkolunastuslainsäädännön nojalla. Pakkotoimioikeudet ovat varsin monimuotoinen kokonaisuus, johon kuuluvat lunastusoikeuden ohella tieoikeus, kaivosoikeus ja valtaus.

Pakkotoimioikeudet ovat joko pysyviä tai määräaikaisia. Ne tulisi merkitä kiinteistörekisteriin, jotta niiden pysyvyys olisi taattu, sillä käyttöoikeuksia ei aina vahvisteta maanmittaustoimituksissa eikä niitä aina merkitä maastoon. Pakkotoimioikeus synnyttää yleensä korvausvelvollisuuden, jota nimitetään pakkotoimikorvaukseksi.

Pakkotoimioikeuden antamiselle on oltava erityinen edellytys, josta on säännelty lailla. Lunastuslain (603/1977) 4 pykälä säätää, että lunastaa saadaan, kun yleinen tarve sitä vaatii. Lunastus ei kuitenkaan ole mahdollista, jos tarkoitus voidaan saavuttaa muulla tavoin tai jos yksityiselle koituva haitta on suurempi kuin yleiselle edulle saatava hyöty. Maankäyttö- ja rakennuslain (132/1999) 96 pykälä säätää julkisyhteisöjen lunastusoikeudesta. Kunta saa asemakaava-alueella lunastaa yleiseksi alueeksi tai yleiselle rakennukselle asemakaavassa varatun tontin. Samankaltainen oikeus on valtiolla ja kuntayhtymällä niiden tarpeisiin tarkoitetun tontin osalta. Yleiseen tarpeeseen vertautuvat myös kiinteistönmuodostamislain (554/1995) mukaiset pakkorasitteet ja lunastukset kiinteistöjä järjestettäessä.