Pakastin

Säiliöpakastin esittelyssä vuonna 1960.

Pakastin on kodinkone, jossa säilytetään ruokaa pakastettuna −18 °C:ssa tai kylmemmässä. Kuten jääkaappi, pakastinkin toimii lämpöpumpun avulla. Pakastaminen säilyttää ruokien monet ominaisuudet hyvin, mutta etenkin vanhat pakastimet saattavat kuluttaa paljon sähköä.

Sopiva pakasteiden säilytyslämpötila on −18 °C. Kun pakastetaan, pakastin jäähdytetään kylmemmäksi pakastuskytkimellä. Joissakin laitteissa pakastusautomatiikka palauttaa laitteen säilytyslämpötilaan pakastuksen jälkeen. Pakastimessa voi olla hälytysvalo tai -ääni varoittamassa lämpötilan noususta tai oven jäämisestä auki.

Pakastin on sulatettava käyttöohjeen mukaisin väliajoin sen sisäpintoihin kertyvän huurteen poistamiseksi. Joissakin laitteissa automaattisulatus kierrättää pakastimen sisällä kylmää ilmaa, joka sitoo kosteutta höyrystimen pintaan. Höyrystimen lämmitysvastus sulattaa ja kuivaa huurteen.

Pakastintyypit

Pakastimia on kahta muotoa; päältä aukevat säiliö- eli arkkupakastimet, sekä sivulta aukeavat kaappipakastimet. Kaappipakastin on usein integroitu jääkaapin kanssa jääkaappi-pakastimeksi eli kylmätorniksi.

Säiliöpakastin

Pakasteita säiliöpakastimessa.

Säiliö- eli arkkupakastinten tilavuus vaihtelee noin 100 ja 500 litran välillä. Suurimpien mallien leveys on yli puolitoista metriä. Säiliöpakastin vie kaappipakastinta enemmän lattiapintaa, vaatii enemmän tuuletustilaa ympärilleen, ja yläpuolelleen 50–60 senttimetriä tyhjää tilaa kannen avaamista varten. Vaikka kansi on noin 90 cm korkeudella, sitä ei voi kätevästi käyttää työ- eikä säilytystasona, koska kannen on oltava helposti avattavissa. Pakasteet ovat avoimessa tilassa päällekkäin, joten järjestyksen pito on vaikeampaa kuin erillisin hyllyin tai vetolaatikoin varustetussa kaappipakastimessa.

Kaappipakastin

Vetolaatikoin varustettu kaappipakastin.

Kaappipakastimet sopivat mitoitukseltaan keittiökalusteiden osaksi, jopa kokonaan integroituina muun kaapiston väristen ovien taakse. Lattiapintaa tarvitaan säilytystilavuuteen nähden vähän, ja oven avautumissuunta on vaihdettavissa sijoituspaikan mukaan. Hyllyjen tai vetolaatikoiden ansiosta pakasteita on helppo käsitellä ja järjestää. Pienimmät kaappipakastimet voidaan sijoittaa keittiön työtason alle, suurimmat ovat jopa parin metrin korkuisia.

Yhdistelmäkaapit

Side-by-side-yhdistelmäkaappeja myymälässä.

Jenkkikaappi eli jääkaappi, jonka päällä on pieni pakastinosa.

Yleisin kylmäkalusteyhdistelmä on korkea jääkaappi-pakastin, jossa alaosa on pakastinta ja kätevämmällä korkeudella sijaitseva yläosa jääkaappia. Jääkaappiosa on yleensä pakastinosaa tilavampi. Kylmäkompressoreja voi olla yksi yhteinen tai kaksi erillistä, jolloin pakastimen voi kytkeä pois päältä jääkaapin toiminnan häiriintymättä.

Päällekkäisten jääkaappi-pakastinten ohella ovat yleistymässä noin 90 cm leveät side-by-side-kaapit, joissa on vierekkäin täyskorkea jääkaappi ja täyskorkea pakastinkaappi, usein myös jääpalakone. Saman asian voivat ajaa vierekkäin sijoitetut korkeat erillislaitteet, joita käyttämällä voi rakentaa haluamansa 120 cm leveän yhdistelmän sopivankokoisista jääkaapeista, kaappipakastimista ja viileäkaapeista.

Jenkkikaappi on pienemmissä asunnoissa ja kesämökeillä suosittu puolikorkea kylmäkaluste, jossa alhaalla sijaitsevan tilavan jääkaapin päällä on erillisellä ovella varustettu pieni kaappipakastin.

Pienin pakastinvaihtoehto on jääkaapin sisällä oleva erillinen pakastelokero, joka soveltuu lähinnä muualla pakastettujen pakasteiden säilyttämiseen.

Pakastinten historiaa Suomessa

Jääkaapit tulivat Suomessa myyntiin vuonna 1928 ja yleistyivät 1950-luvulla. Vuonna 1958 pakastin esiteltiin Kotiliesi-lehdessä, mistä alkoi sen yleistyminen Suomessa.

Pakastimet yleistyivät etenkin maaseudulla, missä piti säilöä suuria satoja ja teurastuksen jälkeen lihaa. Suurimmillaan pakastimien hankinta oli 1970- ja 1980-luvuilla: vuonna 1971 vain joka kymmenes perhe omisti pakastimen, mutta kaksikymmentä vuotta myöhemmin sellainen oli 80 prosentilla kotitalouksista.