Pahkasika (lehti)

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Pahkasika 4/86.

Pahkasika oli suomalainen huumorilehti, joka ilmestyi 1975–2000. Lehden päätoimittaja oli sen koko ilmestymisen ajan Markku Paretskoi, ja sitä kustansivat pääasiassa Fanzine Oy (vuoteen 1985) ja Banana Press (1985–2000). Lehti ilmestyi aluksi satunnaisesti, sittemmin neljä kertaa ja aivan lopuksi kolmesti vuodessa.

Markku Paretskoin mukaan lehden tarkoituksena oli parodioida suomalaista suvaitsemattomuutta, ahdaskatseisuutta ja nurkkakuntaisuutta.[1]

Pahkasiasta ilmestyi tauon jälkeen 2015 sen 79. numero vanhojen tekijöiden voimin, lehti oli samalla Pahkasika 40 vuotta -juhlanumero.

Pahkasian historia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pahkasian ensimmäisten numeroiden tekemiseen käytetty käsikäyttöinen vahaskopiokone esillä Mediamuseo Rupriikissa.

Pahkasian perustivat vantaalaiset lukiolaiset Jukka Mikkola, Markku Paretskoi ja Paul Öhrnberg. Ensimmäinen numero oli varastetulla käsikäyttöisellä vahaskopiokoneella monistettu pieni painos, joka myytiin 1975 lakkiaispäivänä koulun tiloissa. Nimi Pahkasika tuli Öhrnbergin käyttämästä haukkumasanasta. Lehden tekijöiden ei ollut tarkoitus jatkaa ensimmäisen numeron jälkeen, mutta suuren suosion takia he päättivät julkaista uusia numeroita.[2] Seuraavat numerot Pahkasika-lehdestä ilmestyivät satunnaisesti Helsingissä. Ne painettiin sähkökäyttöisellä vahaskopiokoneella ja kaksi numeroa jopa eduskunnan ja Shellin Suomen-pääkonttorin painokoneilla – salaa.[2]

Paretskoi opiskeli Tampereen yliopistossa ja jatkoi lehden tekoa 1970-luvun loppupuolella. Samaan aikaan ilmestyneillä rock- ja punk-lehdillä, fanzineilla, oli vaikutuksensa Pahkasian jatkumiseen. Jukka Mikkolan välityksellä yksi numero Pahkasika-lehteä jopa jaeltiin punk-kokoelman "kansilehtenä". Pahkasian toimitus siirtyi samaan aikaan lopullisesti Helsingistä Tampereelle. Vuonna 1979 ilmestynyt Pahkasian numero 7 oli ensimmäinen kirjapainossa painettu lehti.[3]

Yhteydet musiikkilehdistöön tulivat lopulta pysyviksi, kun Soundi-lehteä kustantanut Fanzine Oy (silloinen Lehtijussi Oy[3]) otti Pahkasian 1980-luvun alussa julkaisulistalleen. Tosin Pahkasika ei enää itse julkaissut musiikkia sivuavia artikkeleita, vaan profiloitui absurdia huumoria ja parodiaa julkaisevaksi pilalehdeksi. Samoihin aikoihin lehteen tuli töihin sen merkittävimpiin hahmoihin kuulunut toimittaja-kirjailija Juha Ruusuvuori. Vuoteen 1980 asti lehteä oli myyty vain postitse ja "kädestä käteen" -periaattella, mutta kesällä 1980 lehti pääsi myyntiin R-kioskeihin ja marketteihin vakiinnuttaen näin asemaansa vuosien 1980-1985 välisenä aikana[3].

Kustantajan talousvaikeuksien vuoksi Pahkasika lopetti kustannussuhteen Fanzinen kanssa ja perusti vuonna 1985 oman kustantamon, Banana Press Oy:n. Pahkasian numero 24 oli Banana Pressin ensimmäinen julkaisu[3]. Paretskoi jatkoi Pahkasian päätoimittajana ja Ruusuvuoresta tuli uuden kustantamon toimitusjohtaja. Pahkasian levikki oli parhaimmillaan 35 000[4] ja toiminta kannattavaa. Merkittävä osa Pahkasian toimittamiseen tarvittavasta rahavirrasta tuli postimyynnistä: Banana Press myi postitse Pahkasiassa mainostettuja huumorituotteita. Tuotteita voi vieläkin ostaa Banana Pressin kotisivuilta.[5]

1990-luvun laman aikana vuosikymmenen alussa Pahkasian toiminta alkoi hiipua. Sen levikki laski alle kymmeneentuhanteen[4], ja Juha Ruusuvuori lopetti työsuhteensa lehteen. Lehteä kustantaneen Banana Pressin liiketoiminta alkoi painottua yhä voimakkaammin postimyyntiin, ja vihdoin vuonna 2000 lehti päätettiin lopettaa. Päätoimittaja Markku Paretskoi totesi lehden lakkauttamisen yhteydessä, että "nykymaailmassa Pahkasian kaltainen lehti on tarpeeton". Tällä Paretskoi tarkoitti sitä, että todellisuus on muuttunut parodiaksi itsestään[6] eikä sitä siksi voi parodioida.[7][8][9][10] Länsiväylä-lehden haastattelussa vuonna 2021 Paretskoi luonnehti:

» Ihmiset elävät omissa kuplissaan, ja jokaisessa kuplassa eletään aivan omilla säännöillä. Se tarkoittaa samalla sitä, että yhteiskunta on pirstaloitunut. Ei ole sellaista yhteistä asiaa, joka järkyttäisi edes suurinta osaa. – – – Ennen vanhaan saattoi mennä niinkin, että jos mainitsit sanan lennokkiurheilu huumorilehdessä, joku suuttui jo siitä asetelmasta. Syynä oli se, että lennokkiurheilun ja huumorilehden yhdistelmä oli vain mahdoton käsittää: joku sanoi, että lennokkiurheilu ei liity huumoriin mitenkään.[11]»

Markku Paretskoin luonnehdinnan mukaan Pahkasian elinkaari ulottui ensimmäisen täysiverisen mediasukupolven eli 1950-luvun lopulla ja 1960-luvun alussa syntyneiden esiinmarssista ”suomalaisen yhtenäiskulttuurin saattohoitoon”. Lehden syntyaikoina 1970-luvulla Suomessa oli vain kaksi radio- ja televisiokanavaa eikä keskivertosuomalaisilla ollut juuri kontakteja oman lähipiirinsä ulkpuolelle. Paretskoin mukaan Pahkasian juttujen ymmärtämistä auttoi ”ainakin jonkinasteinen koulutus”, ja niinpä tyypillinen lehden ostaja ja lukija oli akateemisen sivistyksen saanut henkilö. Hänen mukaansa lehden huumori oli omaan aikaansa sidottua eikä siten välttämättä avautuisi 2020-luvun lukijalle.[1]

Pahkasian tietokonepelit

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pahkasika julkaisi myös tietokonepelejä. Yksi julkaistuista peleistä oli Pahkasian avaruuspläjäys, joka julkaistiin vuonna 1985 Commodore 64:lle ja IBM PC:lle. Pelin pystyi tilaamaan lähettämällä tyhjän disketin Pahkasian toimitukseen.[12] Kyseessä ei kuitenkaan ollut peli, vaan Pahkasian ja Jukka Junttilan tekemä jäynä. [13]

Lopettamisen jälkeen

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

2015 ilmestyi joukkorahoituksen turvin rahoitettu Pahkasika 40 vuotta -juhlalehti, joka on lehden 79. numero. Juhlanumeroa olivat tekemässä suurimmalta osin lehden alkuperäiset tekijät, päätoimittajana Markku Paretskoi.[14] Lehden kustansi Banana Press. Hankiworks Oy järjesti Mesenaatti.me-joukkorahoitusprojektin, jossa tavoitesumma oli 80 000 €, mutta toteutuakseen vähintään 15 000 €. Tästä summasta 43 040 € saatiin kokoon 2 152 rahoittajan voimin.[3][15]

Pahkasian merkitys

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pahkasika oli aikanaan Suomen ainoa säännöllisesti ilmestyvä kotimainen huumorijulkaisu. 25 vuoden lehdet sisältävät yhteensä yli 6 000 sivua[4]. Pahkasian avustajakuntaan on kuulunut monia myöhemmin merkittävään asemaan nousseita suomalaisia ammattilaisia. Tällaisia ihmisiä ovat olleet mm. juontaja Simo Frangén, toimittaja Pasi Heikura, kirjailija Juha Ruusuvuori, graafikko Teemu Suviala ja toimittaja Taina West.

Lehden käyttämä tyyli yhdisteli ylä- ja alatyyliä, mistä syntyi jossain määrin omanlaisensa lajityyppi, Pahkasika-huumori. Monet lehdessä näkyneet ilmaukset ja sanonnat ovat jääneet arkikieleen.lähde?

Pahkasika oli vuonna 1980 mukana vaatimuksessa saada "Keskiolut R-kioskeihin". Kampanja tehtiin huumorimielessä, koska silloin ajatusta keskioluen kioskimyynnistä pidettiin lähestulkoon mahdottomana. [16] [17]

Pahkasiassa ilmestyneitä sarjakuvia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Nimi Tekijä(t) 1. julk Viim. julk Julkaisut, nykytila Aloitti Pahkasiassa
Hemmo Paskiainen Ari ja Vesa Koskela 1988 2007 Edelleen ilmestyvä sarjakuva, useita albumeja 4/88
Jurpo Hannu Pyykkönen
Kolme rumaa Teroa Harri Pakarinen 1986
Koskisen perhe Ari ja Vesa Koskela
Mies Suvialan parhaita Teemu Suviala
Miihkali Heikki-Pekka Miettinen
Pahkeinen Heikki-Pekka Miettinen
Pallopäät Ari ja Vesa Koskela
Pekkos Bill Henri Ruukki, Matti Pulkkinen
Peräsmies Timo Kokkila, Sami Laitala 1983 2000 Kaksi albumia ja CD-ROM, saattaa vielä ilmestyä [18]
Pikku-Anne ja Kakka-Pupu
Vanhat herrat Markku Paretskoi, Pauli Heikkilä

Piirtäjiä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b Aarnio, Maria: Muistatko Pahkasian? Markku teki rakastettua huumorilehteä 25 vuoden ajan: ”Alkupään jutuissahan ei juuri mitään hauskaa ollut” 28.8.2021. MTV Uutiset.
  2. ↑ a b Paretskoi, Markku: "Tiesitkö tämän Pahkasiasta?", Pahkasika 2/91, Tampere 1991
  3. ↑ a b c d e Pahkasika historiikki – PAHKASIKA pahkasika.net. Viitattu 28.1.2023.
  4. ↑ a b c Johanna Vehkoo: Nyt ei ole enää kenelläkään kivaa - In memoriam: Pahkasika 1975-2000 Aviisi 2000:15. Tampereen yliopiston ylioppilaskunta, Tampere 2000 (verkkoversioon viitattu 7.8.2006)
  5. ↑ Banana Press
  6. ↑ Gonzo-todellisuus on korvannut Pahkasian (Arkistoitu – Internet Archive)
  7. ↑ Nomina sunt odiosa
  8. ↑ Jami Järvinen: "Jos se ei ole totta, niin se on hyvin keksitty – Pahkasika-lehden yhteys 1970-luvun punk-lehdistöön ja suomalaiseen gonzo-journalismiin", AMK-opinnäytetyö. Viestinnän koulutusohjelma, Kymenlaakson ammattikorkeakoulu, Kouvola 2004
  9. ↑ Markku Paretskoi (toim.): "Pahkasian 10-vuotisjuhlakatalooki". Fanzine Oy, Tampere 1985
  10. ↑ Vesa Sirén: "Lähtökohtia vaihtoehtojournalismin tutkimiseen", Tiedotusopin pro gradu. Tampereen yliopisto, Tiedotusopin laitos, Tampere 1993
  11. ↑ Ruissalo, Pekka: Pahkasika-lehden ex-päätoimittaja: Nykynaailma teki Pahkasian tarpeettomaksi 19.9.2021. Länsiväylä.
  12. ↑ (Artikkelin skannaus museokeskus Vapriikin Pahkasika - kymmenen kirjainta joihin voi luottaa -näyttelyssä) Pahkasika, 1985, nro 23.
  13. ↑ ”JOKin pelivatkain 080 - Pahkasian Avaruuspläjäys ja mitäs huumorilehden jekusta sitten seurasikaan”. Pelikopteri (käsikirjoitus). 2024-08-02.
  14. ↑ Tuntematon mies ryhtyi operoimaan suosikkijulkaisun joukkorahoitusta – Kasassa jo liki 30 000 euroa 8.8.2015. Yrittäjäsanomat. Arkistoitu 2.2.2016. Viitattu 25.1.2016.
  15. ↑ Uusi Pahkasika mesenaatti.me. 8.5.2015.
  16. ↑ Keskiolut R-kioskeihin -vaade
  17. ↑ Oluet ja kioskit (Arkistoitu – Internet Archive)
  18. ↑ http://www.saunalahti.fi/~tkokkila/peris.htm (Arkistoitu – Internet Archive)
  19. ↑ http://www.tuonpuoleinen.com/pertti/sarjakuvia.htm (Arkistoitu – Internet Archive)
  20. ↑ http://www.tapiolehtimaki.fi
  21. ↑ Juba otava.fi. Otava. Viitattu 19.1.2013.
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Pahkasika_(lehti)&oldid=22825214”