Juho Juntunen
| Juho Juntunen | |
|---|---|
 Juho Juntunen Tukholmassa 1978 Kuva: Harri Ahola |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 9. heinäkuuta 1953 Oulu |
| Kansalaisuus | suomalainen |
| Muut tiedot | |
| Lempinimet | J. K. Juntunen |
| Aiheesta muualla | |
| Kotisivu | |
Juho Juntunen (s. 9. heinäkuuta 1953 Oulu) on suomalainen sarjakuvataiteilija ja rocktoimittaja. Hän on kirjoittanut artikkeleita muun muassa Ilta-Sanomiin, Soundiin ja Suosikkiin, joista jälkimmäisessä hän toimi pitkään uutuuslevyjen arvostelijana. Kriitikkona Juntunen aloitti Satakunnan Kansassa vuonna 1975 ja arvosteli ensimmäisenä levynään Hurriganesin Roadrunner-albumin.[1] Soundissa hän oli mukana alusta asti, kunnes irtisanottiin maaliskuussa 2014.[2]
Juntunen on myös sarjakuva- ja pilapiirtäjä. Hän piirsi Juice Leskisen Per Vers, Runoilija -albumin (Love Records, 1974) liitteenä olleen sarjakuvan, joka on julkaistu uudelleen kokoelmateoksessa Natsisurffaajien täytyy kuolla (Soundi, 1994). Juntunen on myös toiminut underground-sarjakuvalehti Huulen päätoimittajana. 1970-luvulla hänen Soundiin piirtämänsä Poikamme musisoivat -sarjakuva oli suosittu. Nykyään Juntunen piirtää Soundiin vain pilakuvia, joista on ilmestynyt kokoelmat Kourallinen donitseja: yli 253 käskyä (Like, 2001) ja Munkit, nunnat ja donitsit (WSOY, 2003). Hän on myös kirjoittanut useita kirjoja, muun muassa Tuuliajolla – suuri rock and roll -risteily -kirjan ja HIMin kirjan Synnin viemää.
Juho Juntunen kirjoitti Soundi-lehden numeroon 11/1982 levyarvosteluartikkelin Rytmipojat ystävineen: Yö jolloin Helsinki vapisi. Levyä ei kuitenkaan ole olemassakaan.
Kirjoitustöiden lisäksi Juntunen on tehnyt lukuisia levynkansia ja muita kuvitustöitä. Hänellä on Tampereella 1990-luvun alkupuolelta perustettu tatuointistudio Tattoo You Studio. Hän on myös kirjoittanut tatuointikulttuuria käsittelevän kirjan Tatuoitu (WSOY, 2004). Juntunen on soittanut myös bassoa Beat the Meat -yhtyeessä. Suomen sarjakuvaseuran Puupäähattu-palkinto hänelle myönnettiin vuonna 2008.
Juho Juntusen nimiin on kirjattu myös rokkikeikoilla huudetun Soittakaa Paranoid! -lauseen popularisointi Suomessa.[3]
Teoksia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Sarjakuvat
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Natsisurffaajien täytyy kuolla. Soundi, 1994. ISBN 951-97042-0-5
- Kourallinen donitseja. Like, 2001. ISBN 951-578-737-8
- Munkit, nunnat ja donitsit. Johnny Kniga, 2003. ISBN 951-0-28371-1
- Paholaisen morsian. Like, 2007. ISBN 978-952-471-995-7
- Manala. Like, 2011. ISBN 978-952-01-0580-8
Muut teokset
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Tuuliajolla – suuri rock and roll -risteily, Fanzine, 1981.
- Synnin viemää, WSOY, 2002.
- Tatuoitu. Helsinki: WSOY, 2004. ISBN 951-0-29522-1
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Aalto, Harri: Rockjournalismin legenda sai potkut 25.3.2014. Satakunnan Kansa. Arkistoitu 25.3.2014. Viitattu 25.3.2014.
- ↑ Vesa Sirén: Soundi-lehden legendaarinen toimittaja Juho Juntunen irtisanottiin 14.3.2014. Helsingin Sanomat. Viitattu 14.3.2014.
- ↑ Juuso Määttänen: Musiikki Helsingin Sanomat. 18.10.2020. Viitattu 18.10.2020.
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Kotisivut.
- Juho Juntunen pitää pedon musiikista. Ylen Elävä arkisto.
- Kataisto, Vesa: Munkit, nunnat ja Kung Fu –poliisit. Kvaak.fi. 29.10.2003. Arkistoitu 29.4.2013.
- Olli Koikkalainen: Kiero heppu Oulusta. Aviisi 17/2007.
- Timo Ronkainen: Puupäähattu Juho Juntuselle. Kvaak.fi 24.4.2008.
- Puupää-palkinnon perustelut.
- Juntusen sarjakuva Soundi-lehdessä (Arkistoitu – Internet Archive).
| Kansainväliset | |
|---|---|
| Kansalliset | |
| Taiteenala | |
