Paavalinkukat
| Paavalinkukat | |
|---|---|
 Jalostettu paavalinkukka ruukkukasvina. |
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Kunta: | Kasvit Plantae |
| Kladi: | Putkilokasvit Tracheophyta |
| Kladi: | Siemenkasvit Spermatophyta |
| Kladi: | Koppisiemeniset |
| Kladi: | Aitokaksisirkkaiset |
| Lahko: | Lamiales |
| Heimo: | Gesneriakasvit Gesneriaceae |
| Suku: |
Paavalinkukat Saintpaulia H.Wendl. |
| Synonyymit | |
|
|
| Katso myös | |
Paavalinkukat eli saintpauliat[1] (Saintpaulia) on gesneriakasvien heimoon kuuluva, aiemmin tunnistettu kasvisuku. Vuonna 2015 suku on päätetty sisällyttää soilikkien (Streptocarpus) suvun sektioksi.[2]
Paavalinkukat ovat Itä-Afrikasta kotoisin olevia kasveja, joista monet ovat suosittuja kukkivia huonekasveja. Lajeja on yhteensä noin 20 ja niistä pääosa kasvaa luonnonvaraisesti kotoperäisinä eli endeemisinä Tansanian ja Kenian rannikkoseudun vuoristoissa, erityisesti Usambaravuorilla. Monet lajit kasvavat luonnossa hyvin suppeilla alueilla kosteiden vuoristometsien rinteillä, missä niistä on tullut uhanalaisia metsien häviämisen vuoksi. Sen vuoksi niitä suojellaan myös kasvupaikkojensa ulkopuolella, esimerkiksi Helsingin yliopiston Kaisaniemen kasvitieteellisen puutarhan kasvihuoneessa on kattava valikoima luonnonvaraisia paavalinkukkalajeja.
Taksonomia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Paavalinkukat muodostivat aiemmin soilikeista erillisen kasvisuvun (Saintpaulia). Ne ovat kuitenkin läheistä sukua muille soilikeille, ja luokitellaan genetiikan ja maantieteellisen esiintyvyyden pohjalta kuuluvaksi samaan sukuun (Streptocarpus), jolloin paavalinkukkia ei pidetä enää omana kasvisukuna.[2][3]
Huonekasvina
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Paavalinkukat ja erityisesti usambaranpaavalinkukka ovat erittäin suosittuja huonekasveja, ja niistä on jalostettu tuhansia lajikkeita, joiden koko, kukkien sekä lehtien värit ja muodot vaihtelevat taajaan. Lajikkeet jaetaan kasvutapansa mukaan tavallisiin ja suikertaviin (engl. trailing) ja tavalliset lisäksi läpimittansa mukaan miniature-, semi miniature- ja standard-luokkiin. Pienimpien lajikkeiden lehdet ovat täydessä mitassaankin alle sentin mittaisia.
Kukat
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Paavalinkukkalajikkeiden kukat voivat olla muodoltaan orvokkimaiset (ylimmät kaksi terälehteä pienemmät) tai tähtimäiset (tasakokoiset terälehdet), harvemmin kellomaiset (tasakokoiset terälehdet sulautuneet toisiinsa tavanomaista pidemmältä matkalta) tai ampiaismaiset (terälehdet tavallista syvemmin erilliset, kaksi yläterälehteä tyypillisesti taittuneet). Lajikkeilla esiintyy ei-kerrattuja, puolikerrattuja ja kerrattuja kukkia, ja ne kukkivat villilajeja runsaammin ja useammin, hyvässä oloissa jopa jatkuvasti. Säteilyttämällä on saatu aikaan nimellä 'Neverfloris' markkinoitu mutaatiomuoto, joka muodostaa runsain määrin vihreitä nuppuja, jotka eivät kehity kukiksi ollenkaan.
Villilajien vaihtelevan siniviolettien kukkasävyjen lisäksi jalostetuilla paavalinkukkalajikkeilla esiintyy valkoisia, vaaleanpunaisia, punavioletteja, taivaansinisiä, vihreitä, korallinpunaisia ja viininpunaisia kukkia sekä niiden eri sävyjä. Viimeisimpiä lisiä väriskaalaan on keltainen. Lajikkeilla voi olla moniväriset kukat ja eri värit voivat esiintyä useilla eri tavoilla, muiden muassa kukan keskustassa "silmänä", terälehtien reunuksessa, terälehtien kärjissä "sormenjälkinä", ja fantasiakuvioinniksi kutsuttuina täplinä ja viiruina.
Hoito
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Paavalinkukka tarvitsee kukkiakseen runsaasti valoa, ei kuitenkaan paahdetta. Liika kuumuus tai suora auringonvalo vahingoittaa lehtiä. Laji viihtyy kosteassa ja kevyehkössä kasvualustassa ja soveltuu hyvin kapillaarikastelujärjestelmiin. Liian tiivis kasvualusta hidastaa kasvua ja voi pidättää liikaa vettä, mikä voi helposti johtaa juurten tai latvuksen mätänemiseen. Kohtalainen ilmankosteus edistää kukintaa.
Vastoin yleistä luuloa paavalinkukan lehdet sietävät kyllä kastumista. Lehtivaurioita voi tulla liian kylmän veden käytöstä, liian voimakkaasta valosta kun lehdillä vielä on vettä, tai siitä ettei vesi valu tai haihdu lehdiltä tarpeeksi joutuisasti. Lehtiä voi harjata pehmeällä siveltimellä roskien poistamiseksi, pölyn voi huuhdella varovasti pois kädenlämpöisellä vedellä.
Paavalinkukkaa on helppo lisätä lehtipistokkaista, jotka istutettuna juurtuvat helposti ja muodostavat pian pieniä taimia tyveensä. Lehti voidaan irrottaa taimistaan ja juurruttaa uudestaan useita kertoja. Toinen tavallinen ja helppo keino on irrottaa ja juurruttaa nuori sivuruusuke eli niinkutsuttu varas. Sivuruusukkeiden alut tavataan muutenkin poistaa kasvin lehtiruusukkeen siistinä pitämiseksi. Eräs mahdollisuus on juurruttaa kukkavarsi, jossa on pienet lehdet. Joskus kukkavarteen kehittyy spontaanisti pieni lehtiruusuke.
Poikkeus helppoon lisättävyyteen ovat kimeristiset lajikkeet, joita ei voi lisätä samanlaisena lehtipistokkaista. Todellisia klooneja kimeerasta saa vain sivuversoista tai kukkavarsipistokkaasta lisäämällä, minkä vuoksi kimeeralajikkeet ovat muita kalliimpia.
Paavalinkukkia voi lisätä kotioloissa myös siemenistä. Kukat pölyttyvät melko helposti ja siemenkota kypsyy useita kuukausia. Pölyhiukkasen kokoiset siemenet itävät muutamassa viikossa ja taimet kasvavat suotuisissa oloissa kukkimiskypsiksi alle vuodessa.
Lajeja
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Saintpaulia grotei (tai S. ionantha subsp. grotei) – amaninpaavalinkukka[4]
- Saintpaulia ionantha – orvokkipaavalinkukka eli usambaranpaavalinkukka[5]
- Saintpaulia Ionantha-ryhmä – ruukkupaavalinkukat (paavalinkukka[6] eli saintpaulia[7]) (jalostettujen lajikkeiden ryhmä)
- Saintpaulia shumensis – shumenpaavalinkukka[8]
- Saintpaulia teitensis – taitanpaavalinkukka[9]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Mabberley, D. J.: The plant-book. A portable dictionary of the vascular plants, second edition, s. 632. UK: Cambridge University Press, 1997. ISBN 0-521-41421-0
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Finto: Kassu – Kasvien suomenkieliset nimet: Saintpaulia
- ↑ a b Nishii, K., Hughes, M., Briggs, M., Haston, E., Christie, F., DeVilliers, M. J., Hanekom, T., Roos, W. G., Bellstedt, D. U. & Möller, M.: Streptocarpus redefined to include all Afro-Malagasy Gesneriaceae: Molecular phylogenies prove congruent with geographical distribution and basic chromosome numbers and uncover remarkable morphological homoplasies. Taxon, joulukuu 2015, 64. vsk, s. 1243–1274. Artikkelin verkkoversio. (pdf) Viitattu 16.1.2022. (englanniksi)
- ↑ The Great Merger – Current Taxonomic Status The Gesneriad Reference Web. Viitattu 16.1.2022. (englanniksi)
- ↑ Kassu – Amaninpaavalinkukka
- ↑ Kassu – Usambaranpaavalinkukka
- ↑ Kassu – Paavalinkukka
- ↑ Kassu – Saintpaulia
- ↑ Kassu – Shumenpaavalinkukka
- ↑ Kassu – Taitanpaavalinkukka