PIN
PIN-koodi (engl. personal identification number)[1] eli tunnusluku on salasanana käytettävä luku, jolla voidaan autentikoitua eli tunnistautua järjestelmään. Se vastaa toiminnaltaan allekirjoitusta, mutta sitä käytetään usein hieman korkeamman turvallisuuden takaamiseksi. PIN-koodi on henkilökohtainen, eikä sitä saa kertoa kenellekään. Se patentoitiin toukokuussa 1966 ja sen keksijä oli James Goodfellow.[2]
PIN-koodin yhteydessä käytetään ID:tä, joka esimerkiksi pankkiautomaateissa ja maksukorttipäätteissä saadaan selville kortin sirusta tai magneettijuovasta. Mikäli järjestelmästä löytyy tieto, että PIN on oikein, annetaan käyttäjälle oikeus käyttää käyttäjätiliin liitettyjä ominaisuuksia (kts. käyttötarkoituksia).
ISO 9564-1 -standardi määrittää PIN-koodin minimipituudeksi neljä numeroa ja maksimipituudeksi 12 numeroa. Standardin yhteydessä kuitenkin huomautetaan, että koodin ei käytettävyyssyistä tulisi ylittää kuutta numeroa. Yleisimmin koodi on nelinumeroinen.
Käyttötarkoituksia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Esimerkiksi:
- Pankkiautomaatit ja maksupäätteet
- Tunnusluvulla annetaan oikeus nostaa rahaa tai suorittaa maksu.
- Suomessa koodi on nelinumeroinen.
- Matkapuhelimet
- PIN-koodilla annetaan oikeus käyttää SIM-korttia.
- Koodi voi olla pituudeltaan 4-8 numeroa ja on usein käyttäjän itse päätettävissä.
- Tietoturvan takaamiseksi PIN-koodin syöttämiseen on kolme yritystä. Mikäli kaikki yritykset epäonnistuvat, laite lukkiutuu ja se täytyy nollata PUK-koodilla.
Vaihtaminen
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Matkapuhelimen PIN-koodin voi vaihtaa näppäilemällä numerovalitsinnäyttöön
**04*(nykyinen PIN)*(uusi PIN)*(uusi PIN)#
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Lyhenneluettelo Kotimaisten kielten keskus. Viitattu 11.1.2021.
- ↑ BBC, Royal honour for inventor of Pin (englanniksi)