PIN

Nykyaikainen pankkiautomaatti, jossa käytetään PIN-koodia käyttäjän henkilöllisyyden varmentamiseen.

PIN-koodi (engl. personal identification number) eli tunnusluku on salasanana käytettävä luku, jolla voidaan autentikoitua eli tunnistautua järjestelmään. Se vastaa toiminnaltaan allekirjoitusta, mutta sitä käytetään usein hieman korkeamman turvallisuuden takaamiseksi. PIN-koodi on henkilökohtainen, eikä sitä saa kertoa kenellekään. Se patentoitiin toukokuussa 1966 ja sen keksijä oli James Goodfellow.

PIN-koodin yhteydessä käytetään ID:tä, joka esimerkiksi pankkiautomaateissa ja maksukorttipäätteissä saadaan selville kortin sirusta tai magneettijuovasta. Mikäli järjestelmästä löytyy tieto, että PIN on oikein, annetaan käyttäjälle oikeus käyttää käyttäjätiliin liitettyjä ominaisuuksia (kts. käyttötarkoituksia).

ISO 9564-1 -standardi määrittää PIN-koodin minimipituudeksi neljä numeroa ja maksimipituudeksi 12 numeroa. Standardin yhteydessä kuitenkin huomautetaan, että koodin ei käytettävyyssyistä tulisi ylittää kuutta numeroa. Yleisimmin koodi on nelinumeroinen.

Käyttötarkoituksia

Esimerkiksi:

• Pankkiautomaatit ja maksupäätteet
  • Tunnusluvulla annetaan oikeus nostaa rahaa tai suorittaa maksu.
  • Suomessa koodi on nelinumeroinen.
• Matkapuhelimet
  • PIN-koodilla annetaan oikeus käyttää SIM-korttia.
  • Koodi voi olla pituudeltaan 4-8 numeroa ja on usein käyttäjän itse päätettävissä.
  • Tietoturvan takaamiseksi PIN-koodin syöttämiseen on kolme yritystä. Mikäli kaikki yritykset epäonnistuvat, laite lukkiutuu ja se täytyy nollata PUK-koodilla.

Vaihtaminen

Matkapuhelimen PIN-koodin voi vaihtaa näppäilemällä numerovalitsinnäyttöön

**04*(nykyinen PIN)*(uusi PIN)*(uusi PIN)#