Maksupääte
Maksupääte on korttimaksujen välittämiseen tarvittava laite, joka mahdollistaa maksutapahtumien varmentamisen kauppiaan ja asiakkaan välillä.
Maksupäätteiden ja maksukorttien historiaa
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Suomessa ensimmäiset maksupäätteet otettiin käyttöön huoltoasemien bensiiniautomaateilla 1980-luvun puolivälissä. Sen jälkeen ne yleistyivät kauppojen kassoilla.[1]
Maksupäätteiden käyttöönotto liittyy pankki- ja luottokorttien määrä nopeaan kasvuun 1980-luvulla. Ensimmäiset luottokortit esiteltiin alun perin Yhdysvalloissa vuonna 1951, kun Diners Club otti käyttöön 200 asiakkaalle myönnetyn kortin, jota pystyi käyttämään 27 ravintolassa New Yorkissa. Pian tämän jälkeen American Express ja Visa julkaisivat ensimmäiset korttinsa.[2]
Luottokortit rantautuivat Suomeen 1960-luvulla. Seuraavalla vuosikymmenellä pankit alkoivat kehittää omia maksukorttejaan. Pankkikorteilla nostettiin aluksi rahaa käteisautomaateista, mutta pian tarjolle tuli kuvallisia kortteja, joilla pystyi maksamaan kaupan kassalla samaan tapaan kuin luottokorteilla. Nykyisin tavallisia maksukortteja ovat yleisluottokortit ja pankkikortit. Lisäksi lukuisat palveluntarjoajat kuten kauppaketjut, hotellit ja huoltoasemat tarjoavat asiakkailleen erilaisia maksuaika- ja luottokortteja.
Tekniikkaa
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Ennen maksupäätteiden yleistymistä muovirahalla maksaminen oli hidasta ja vaivalloista, kun kortista piti ”höylätä” paperikopio, joka piti täyttää ja allekirjoittaa.
Maksupäätteiden toiminta perustui aluksi muovikorttien magneettinauhan lukemiseen. Pankkikorttimaksut perittiin silloin asiakkaan tililtä muutaman päivän viiveellä. Magneettinauhat on nyttemmin korvattu mikrosiruilla, jotka parantavat korttien turvallisuutta ja mahdollistavat maksujen reaaliaikaisen siirron. Nykyiset kortit ja maksupäätteet ovat kansainvälisesti yhteensopivia. Ne perustuvat Europayn, Mastercardin ja Visan (EMV) kehittämään sirukorttistandardiin.[3]
EMV-maksutapahtumista saa enemmän tietoa kuin magneettinauhakorteilla tehdyistä maksuista, mikä vähentää epäselvien maksutapahtumien määrää. Sirukortille pystytään tallentamaan huomattavasti enemmän tietoa kuin magneettinauhalle, mikä auttaa estämään väärinkäytöksiä ja tehostamaan riskien hallintaa. Tulevaisuudessa kaikki yhdistelmäkortit ollaan muuttamassa EMV- sirukorteiksi. Niitä käytettäessä asiakkaan ei tarvitse enää allekirjoittaa kassakuittia, vaan henkilökohtaisen tunnusluvun näppäily maksupäätteeseen riittää.
Maksupäätteet kehittyvät, ja tunnusluvun näppäilyn sijasta ollaan pienissä maksuissa siirtymässä kontaktittomaan lähimaksamiseen sekä mobiilimaksamiseen. Siinä korttia ei tarvitse enää asettaa maksupäätteeseen, vaan ainoastaan pitää sitä lukulaitteen läheisyydessä. Yksi mahdollinen lähimaksamisen tapa on matkapuhelimen ja maksukortin yhdistäminen, jolloin puhelinta voi käyttää maksamisen välineenä.[4]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ http://yle.fi/elavaarkisto/artikkelit/rahat_kortilla_46963.html#media=46980
- ↑ http://didyouknow.org/creditcards/
- ↑ http://www.finanssivalvonta.fi/fi/Finanssiasiakas/Finanssialan_palveluita/Maksupalvelut/Maksuvalineet/Pages/EMV.aspx (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ http://www.nets.fi/tm/UKK/Tietoa-maksupaatteista/
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Maksupäätteet ja kortinlukijat, Point (Arkistoitu – Internet Archive)
- Nets Finland: Maksupäätteiden teknologiasta ja toiminnasta
- Luottokunta, Suomen johtava korttipalveluyhtiö (Arkistoitu – Internet Archive)
- Luottokortti.org, Puolueetonta tietoa luottokorteista
- Video: Etäluettava lähimaksupääte käytännössä, esittelijänä Nets Finland