PEHO-oireyhtymä
PEHO-oireyhtymä on harvinainen perinnöllinen sairaus, joka ilmenee erityisesti vastasyntyneillä. Sen tunnusmerkkejä ovat velttous, nielemisvaikeudet, kasvojen erityispiirteet ja usein myös turvotus kämmenselissä ja jalkaterissä. Taudin eteneminen on hidasta, mutta PEHO-lapsilla kehittyy vakavia oireita, kuten sokeutta ja motoristen, kielellisten ja visuaalisten taitojen vaikeuksia. Oireyhtymä johtuu ZNHIT3-geenin mutaatiosta, ja sen diagnosointi perustuu tarkkaan oirekuvaan ja geneettisiin testeihin. Sen periytyminen on autosomaalisesti resessiivistä, mikä tarkoittaa, että molempien vanhempien on oltava geenivirheen kantajia, jotta lapsi voi sairastua. PEHO-oireyhtymän tutkimus alkoi 1990-luvulla ja se kuuluu ns. suomalaiseen tautiperintöön. Suomalaisella tautiperinnöllä tarkoitetaan yli kolmeakymmentä perinnöllistä harvinaissairautta, jotka esiintyvät Suomessa tavallista yleisemmin verrattuna väestömäärään. [1]
Oireet, rakenteelliset tunnusmerkit ja taudin eteneminen
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Vastasyntyneellä ensimmäisiä havaittavia tunnusmerkkejä ovat velttous ja nielemisvaikeus. Lisäksi turvotus erityisesti kämmenselissä ja jalkaterissä on tyypillistä. Uneliaisuus ja syömisvaikeudet ovat myös yleisiä oireita. PEHO-oireyhtymässä kasvot ovat ohimoseudulta kapeat, alaleuka pieni, nenä lyhyt, sormet kapenevat ja korvanipukat ulkonevat. Silmät harhailevat johtuen näköhermon surkastumisesta. Tajuttomuus- ja kouristuskohtaukset ovat myös tyypillisiä.[2][3]
Velttouden eli hypotonian seurauksena PEHO-lapsi ei usein jaksa kannatella päätään ja istuminen on vaikeaa. Oireyhtymä aiheuttaa sokeutta, jonka seurauksena PEHO-lapset tarkkailevat ympäristöään usein kuulon avulla. Lauseiden tuottaminen on vaikeaa ja he kommunikoivat tyypillisesti yksittäisten sanojen avulla. [1]
Kehityksellisesti ei näy selvää muutosta vuosien aikana, vaan lapsi näyttää pysyvän hyvinkin samanlaisena. Elinikä PEHO-oireyhtymässä on ollut korkeimmillaan 22 vuotta, mutta monet lapsista menehtyvät jo ennen kouluikää infektioiden seurauksena.[1]
Oireiden hoito
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Oireyhtymään ei ole suoranaista hoitomenetelmää, mutta erilaisia oireyhtymästä seuranneita oireita voidaan hillitä. Epileptiset kohtaukset, kuten kouristukset tai poissaolokohtaukset, ovat tyypillisiä PEHO-oireyhtymässä ja niitä on vaikea saada kokonaan poistettua. Lääkkeillä on kuitenkin mahdollista vähentää kohtauksia. Lääkkeitä ovat esimerkiksi vigabatriini ja klobatsaami. Esimerkiksi klobatsaamia käytetään kouristusten hoitoon. Monesti hyödynnetään myös eri lääkkeiden kombinaatioita. Hypotonian seurauksena skolioosi on tyypillistä. Skolioosia voidaan hoitaa korsetilla tai vaihtoehtoisesti leikkauksella. Fysioterapia on myös tärkeää niveljäykkyyksien ehkäisemiseksi.[1]
Genetiikka
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]PEHO-oireyhtymä aiheutuu ZNHIT3 geenin mutaatiosta. Normaalisti ZNHIT3 koodaa proteiinia, joka on osallisena transkription säätelyssä ja kromatiinin uudelleenmuodostuksessa [3]. ZNHIT3 geenin missense-mutaatiossa, geenin 92. nukleotidi sytosiini on korvattu tymiinillä. Tämän seurauksena geeni koodaa eri aminohappoa, kuin normaalisti ilman mutaatiota. Mutaatio merkitään c.92C > T (p.Ser31Leu), eli aminohappo seriini on korvautunut leusiinilla. Tämä on tunnistettu PEHO-oireyhtymän ensisijaiseksi syyksi Suomessa. [4]
Toinen muoto ZNHIT3 geenin missense-mutaatiosta on löydetty viime vuosina. Tässä variantissa nukleotidi guaniini on korvautunut tymiinillä, koodaten fenyylialaniinia kysteiinin sijasta (c.41G>T p.(Cys14Phe)). Tämä variantti mutaatiosta on hyvin harvinainen ja sitä on tavattu myös Suomen ulkopuolella.[4]
Viime vuosina on löydetty viisi muuta geeniä (KIF1A, CCDC88A, GNAO1, CDKL5 and PRUNE1), joiden mutaatioilla on havaittu olevan yhteys PEHO:n ja PEHON:n kaltaisen oireyhtymän muodostumiseen. Näiden geenien mutaatiot häiritsevät aivojen normaalia kehitystä ja toimintaa, aiheuttaen PEHO:n tyypillisiä oireita, mutta oireet voivat vaihdella suuresti yksilöiden välillä, joilla on sama mutaatio samasta geenistä. [4]
Periytymistapa
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]PEHO-oireyhtymä periytyy autosomaalisesti resessiivisesti eli peittyvästi. Periytymistavassa molemmat PEHO-lapsen vanhemmista kantavat virheellistä geenin muotoa. Geenivirhe ei ilmene vanhemmilla, sillä heillä on kummallakin geenistä myös terve, vallitseva muoto. Sen sijaan lapsella, jolla on kaksi virheellistä peittyvää geenin muotoa, tauti ilmenee.
Geenivirhettä kantavilla vanhemmilla on 1:4 mahdollisuus saada PEHO-tautia sairastava lapsi. Vanhempien lähisukulaisuus lisää mahdollisuutta, että molemmat kantavat geenistä samaa, virheellistä muotoa. Kaukaisemmilla sukulaisilla geenivirheen mahdollisuus sen sijaan on pieni.[1]
Diagnostiikka
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Diagnoosi perustuu lapsen oirekuvan kartoitukseen sekä normaalien motoristen, visuaalisten ja kielen kehityksen virstanpylväiden saavuttamisen epäonnistumiseen. Lisäksi pikkuaivojen ja aivorungon surkastuminen voidaan todeta magneettikuvauksella.[4] Lapsen oireiden perusteella voidaan lähteä etsimään geenivirhettä vanhemmilta. Diagnoosi vahvistuu, jos lapselta löytyy kyseinen mutaatio perittynä molemmilta vanhemmilta. Sikiödiagnostiikassa voidaan tutkia sikiön tilannetta istukkanäytteellä eristetystä DNA:sta, jos molemmat vanhemmat tiedetään geenivirheen kantajiksi.[1]
Esiintyvyys
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]PEHO-oireyhtymä on yliedustettuna Suomessa verrattuna muuhun maailmaan. Oireyhtymää esiintyy Suomessa noin 1:75 000 todennäköisyydellä. Suomalaiset PEHO-oireyhtymän potilaat ovat taudin alkuperältä oma geneettinen ryhmänsä eli geenivirhe esiintyy erityisesti vain tietyssä geenissä (ZNHIT3). PEHO-oireyhtymää on havaittu muuallakin maailmassa, muun muassa Euroopassa Virossa, Alankomaissa ja Espanjassa, mutta geenivirhe on näissä tapauksissa usein eri kohdassa geneettistä materiaalia (perimää) kuin suomalaisilla.[1][3][4][5]
Suomessa oireyhtymää on havaittu erityisesti Hämeen, Etelä-Karjalan sekä Oulun seudulla. Oireyhtymän esiintyvyys ei ole keskittynyt Suomessa muun suomalaisen tautiperinnön tavoin.[1][2][6]
Historia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]PEHO-oireyhtymä havaittiin 1991 alunperin 14 suomalaisella potilaalla [7][8]. Mirja Somer määritteli syndrooman tarkan oireiston ja kriteerit. Hän tutki sairautta lisää 1990-luvun lopulla.[1] [9]
Somerin tutkimuksessa oli alunperin mukana 53 potilasta. Kliinisiin tutkimuksiin otettiin lopulta mukaan 21 potilasta, jotka täyttivät Somerin PEHO:lle asettamat kriteerit. Potilaista seitsemän oli samoja kuin Salosen ym. (1991) tutkimuksessa. Loput 14 potilasta löydettiin myöhemmin. Somerin tutkimuksen 19 diagnosoidun PEHO-potilaan joukossa oli 14 sisarussuhdetta. Viidessä perheessä, joissa oli yhteensä 11 lasta, oli havaittu kouristuksia imeväisikäisillä Raili Riikosen (1987) aiemmassa tutkimuksessa. Riikosen tutkimuksessa ei kuitenkaan määritelty potilaita PEHO-potilaiksi. [10][7]
PEHO:n-kaltainen oireyhtymä
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]PEHO:n kaltaisessa (PEHO-like) oireyhtymässä lapsen ulkonäköpiirteet ja oireet sopivat PEHO-oireyhtymään, mutta tyypillistä aivojen surkastumaa ei havaita ja lapsen kasvaessa aivojen muutokset pysyvät useimmiten ennallaan[1][11]. PEHO:n kaltaista oireyhtymää on havaittu maailmalla enemmän kuin varsinaista PEHO-oireyhtymää, vaikka sen todennäköisyys periytyä on pienempi kuin varsinaisella PEHO-oireyhtymällä [1]. PEHO:n kaltaista oireyhtymää diagnosoidaan siis monesti enemmän, johtuen PEHO-oireyhtymien laajasta oirekuvasta ja mahdollisesta päällekkäisyydestä muiden sairauksien kanssa. Usein PEHO:n kaltaisen oireyhtymän diagnoosin saaneella on vain joitakin PEHO:n tyypillisistä oireista. Esimerkiksi monilla kehitysvammaisilla on yksittäisiä PEHOon sopivia löydöksiä.[1][2][11]
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Duodecim. (2014). Suomalainen tautiperintö: PEHO-oireyhtymä. [2]
https://www.kaypahoito.fi/nix01726
Tukiliitto.fi. (2018). PEHO-oireyhtymä. [1]
https://www.tukiliitto.fi/diagnoosit/peho-oireyhtyma/
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c d e f g h i j k l m PEHO-oireyhtymä Tukiliitto. 29.10.2021. Viitattu 17.12.2024.
- ↑ a b c d Suomalainen tautiperintö: PEHO-oireyhtymä www.kaypahoito.fi. Viitattu 17.12.2024.
- ↑ a b c Orphanet: PEHO syndrome www.orpha.net. Viitattu 17.12.2024.
- ↑ a b c d e Katrin Õunap, Kai Muru, Eve Õiglane-Shlik, Pilvi Ilves, Sander Pajusalu, Imbi Kuus, Monica H. Wojcik, Tiia Reimand: PEHO syndrome caused by compound heterozygote variants in ZNHIT3 gene. European Journal of Medical Genetics, 1.2.2020, 63. vsk, nro 2, s. 103660. doi:10.1016/j.ejmg.2019.04.017 ISSN 1769-7212 Artikkelin verkkoversio.
- ↑ Raili Riikonen: Low high-density cholesterol in patients with Progressive Encephalopathy with Edema, Hypsarrhythmia, and Optic atrophy (PEHO) syndrome and PEHO-like patients. Journal of the International Child Neurology Association, 2.3.2015. doi:10.17724/jicna.2015.106 ISSN 2410-6410 Artikkelin verkkoversio. (englanti)
- ↑ Lehtiartikkeli www.duodecimlehti.fi. Viitattu 17.12.2024.
- ↑ a b Raili Riikonen: The PEHO syndrome. Brain and Development, 1.11.2001, 23. vsk, nro 7, s. 765–769. doi:10.1016/S0387-7604(01)00283-2 ISSN 0387-7604 Artikkelin verkkoversio.
- ↑ R. Salonen, M. Somer, M. Haltia, M. Lorentz, R. Norio: Progressive encephalopathy with edema, hypsarrhythmia, and optic atrophy (PEHO syndrome). Clinical Genetics, 1991-04, 39. vsk, nro 4, s. 287–293. PubMed:2070547 doi:10.1111/j.1399-0004.1991.tb03027.x ISSN 0009-9163 Artikkelin verkkoversio.
- ↑ Somer, Mirja: Diagnostic criteria and genetics of the PEHO syndrome. Journal of Medical Genetics, 1993, nro 30, s. 932-936.
- ↑ Riikonen, Raili: Infantile spasms in siblings. Journal of Pediatric Neurosciences, 1987, nro 3, s. 235-244.
- ↑ a b Hani Sabaie, Noora Karim Ahangar, Soudeh Ghafouri-Fard, Mohammad Taheri, Maryam Rezazadeh: Clinical and genetic features of PEHO and PEHO-Like syndromes: A scoping review. Biomedicine & Pharmacotherapy, 1.11.2020, 131. vsk, s. 110793. doi:10.1016/j.biopha.2020.110793 ISSN 0753-3322 Artikkelin verkkoversio.