Pälväjärvi

Pälväjärvi (ven. Пяльвозеро, Pjalvozero), myös muodossa "Palvajärvi", oli karjalainen kylä entisessä Porajärven kunnassa Itä-Karjalassa.

Kylä mainitaan vuonna 1617 Stolbovan rauhan rajakäynnissä. Venäläinen rajakomissio asui Pälväjärven kylässä ja ruotsalaiset neuvottelijat vuorostaan Porajärven kirkonkylässä. Lopuksi raja määrättiin venäläisten haluamaan paikkaan, noin 20 kilometria Pälväjärvestä Suojärven suuntaan.

Pälväjärvi sijaitsi Suununjoen muodostaman samannnimisen järven itärannalla, kirkonkylästä kaakkoon. Kylän talot olivat kahdessa rivissä joen suuntaisina. Oli "yläne" ja "alane" rivi. Kylässä oli ortodoksinen tsasouna joen rannalla, alaisessa rivissä. Kyläläisten elinkeinot olivat maanviljely, kalastus ja puun uitto. Pälväjärven suvut oli Kandoiset-Borissaiset (venäjäksi Borisov), Makkoset (Makkojev), Isakkaiset (Isakov), Feodorat (Fedorov), Mihalaiset (Mihailov), Ondreiset (Andreev), Semoiset, Mikkiset, Hilippäiset, Jormoiset, Hodeiset ja Kirssoset. Kaarle Krohn tallensi kylässä runonlauluja vuonna 1884. Vuonna 1905 kylässä oli 19 taloa ja 120 asukasta. Kirjailija Kosti Pamilo oli syntynyt Pälväjärvessä. Vuoteen 1917 kylä kuului Poventsan kihlakuntaan.

Suomeen liitettynä Heimosotien jälkeen vuonna 1919, Pälväjärvessä avautui koulu ja toimi kauppa. Tarton rauhan jälkeen osa asukkaista pakeni uuden rajan taakse Suojärveen. Vuonna 1926 kylässä oli 32 taloa ja 150 asukasta (naisia 79, miehiä 71), niistä karjalaisia - 148. 1930-luvun alussa Pälväjärveen perustettiin "Punainen Ojittaja" -niminen kolhoosi. Stalinin puhdistuksien aikana 1930-luvulla noin 25 kylän asukasta oli vangittu, niistä suurin osa teloitettu.

Pälväjärvi oli poltettu neuvostoarmeijan joukkojen vetäytyessä vuonna 1941 ja kylän alue jäi autioksi.

Lähteet

Pamilo, Kosti: Sana jiäy elämäh. Karjalan Sivistysseura, 2024. ISBN 978-952-7193-87-7