Art brut
Aleksanteri Ahola-Valo | Andreas Alariesto | Annukka Grönlund | Martti Innanen | Einari Junttila | Arto Ali-Eskola | Edvin Hevonkoski | Enni Id | Aleksandra Ionowa | Alice Kaira | Matias Keskinen | Nikolai Lehto | Jussi Löf | Kalervo Palsa | Matti Rutanen | Veijo Rönkkönen | Ilmari Salminen | Olli Seppänen | Kaarina Staudinger-Loppukaarre | Vihtori Storck | Ilkka Juhani Takalo-Eskola | Heikki Tuomela | Ensio Tuppurainen | Sigurd Wettenhovi-Aspa
William Blake | Aleksanteri Ahola-Valo | Banksy | Jean-Michel Basquiat | Hieronymus Bosch | Salvador Dalí | Jean Dubuffet | Max Ernst | H. R. Giger | Alex Grey | Keith Haring | Edward Hicks | Frida Kahlo | Theodor Kittelsen | Mati Klarwein | Paul Kondas | Séraphine Louis | Gustave Moreau | Grandma Moses | Niko Pirosmani | Maria Primatšenko | Henri Rousseau
Art brut (ransk. brut raaka), suom. raaka, karkea taide on taidemaalari Jean Dubuffetin käyttämä nimitys varsinaisen taidemaailman ulkopuolella tuotetusta taiteesta, joka ilmaisee hänen mukaansa spontaanisti ihmismielen tiedostamattomia puolia. Tällaista taidetta ovat muun muassa mielisairaiden, lasten, vangittujen rikollisten tai amatööritaiteilijoiden tekemät teokset. [1][2][3]
Myös graffiti laskettiin kuuluvaksi art brutiin. Dubuffet arvosti siinä vision tai emootion raakaa ilmaisua, joka ei joudu konvention ansaan. Dubuffet koki art brutin olevan aidointa ja alkuperäisintä taidetta sen raaimmassa perusmuodossaan.[1][4][5]
Dubuffet kiinnostui 1940-luvulla taiteesta, joka oli karkeaa, hiomatonta ja jopa rivoa. Häntä innoittivat erityisesti psyykkisesti sairaiden tekemät teokset. Toisaalta myös Paul Kleen lapsenomaiset maalaukset olivat Dubuffet'lle merkittävä inspiraation lähde. Omissa varhaistöissään Dubuffet pyrki välittämään sitä rehellisyyttä, naiiviutta ja teeskentelemättömyyttä, joka ilmeni hänen mukaansa todellisessa art brut -taiteessa. Hänen myöhemmissä teoksissaan on vaikutteita graffitista ja psykoottisesta taiteesta.[4]
Englanninkielisissä maissa art brutista käytetään usein nimitystä outsider art, jonka otti käyttöön taidekriitikko Roger Cardinal vuonna 1972.
»Taide ei asetu lepäämään sille sijattuun sänkyyn; se juoksee pois heti, kun sen nimeä kutsutaan, se rakastaa nimettömyyttä. Sen parhaat hetket ovat silloin, kun se unohtaa nimensä.»
(Jean Dubuffet[6])
Katso myös
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b Simon Wilson ja Jesica Lack: The Tate Guide to Modern Art Terms, s. 23. Määritä julkaisija! (englanniksi)
- ↑ Stephen Little: ...isms: Understanding art, s. 160. Herbert Press, 2018. (englanniksi)
- ↑ Jaycene-Fay Ravenscroft: What Is Art Brut? – The Raw Beauty of Outsider Art 10.2.2023. Art In Context; Faessler Media Ltd. (englanniksi)
- ↑ a b Art brut Encyclopaedia Britannica Online Academic Edition. Encyclopædia Britannica Inc. Viitattu 25.11.2014.
- ↑ A Movement in a Moment: Art Brut Phaidon. (englanniksi)
- ↑ Jean Dubuffet: Outsider Art Tate Britain. Arkistoitu 21.10.2010. Viitattu 20.7.2010. (englanniksi)