Otto Vallenius
Otto Vladimir Vallenius (9. huhtikuuta 1855 Kemin maalaiskunta – 25. kesäkuuta 1925 Kemi) oli suomalainen oopperalaulaja ja taidemaalari.[1]
Valleniuksen vanhemmat olivat lääninrahastonhoitaja Johan Konstantin Wallenius ja Katarina Margareta Ramberg. Hän pääsi ylioppilaaksi 1874 Oulun alkeisoppilaitoksesta.[2]
Vallenius lähti opiskelemaan luonnontieteitä Helsinkiin vuonna 1875 mutta keskeytti ne jo toisena opintovuotenaan keskittyäkseen piirtämiseen yliopiston piirustussalissa Adolf von Beckerin opetuksessa. Hän sai piirustusstipendin yliopistolle neljäksi vuodeksi. Vuonna 1877, 22-vuotiaana, hän suuntasi opiskelemaan maalaustaidetta Pariisiin, missä viipyi muutaman vuoden ja kuului tiiviisti pohjoismaalaiseen taiteilijayhteisöön. Hänet hyväksyttiin oppilaaksi kuuluisan taiteilijan Jean-Léon Gérômen ateljeehen Albert Edelfeltin myötävaikutuksella. Jo 24-vuotiaana hän sai töitään esille aikalaistaiteilijoiden Gunnar Berndtsonin, Albert Edelfeltin, Walter Runebergin ja Ville Vallgrenin teosten rinnalle. Valleniuksen kuvataiteellinen ura jäi suhteellisen lyhyeksi ja tuotanto oli suppea. Hän oli ensimmäinen Lapista kotoisin oleva Pohjoismaiden ulkopuolelle suuntautunut taiteilija.
Todettuaan että taiteilijana kilpailu oli ankaraa, siirtyi Vallenius Pariisin-vuosiensa jälkeen teatteriin ja oopperalauluun.[3]. Hän opiskeli 1890-luvulla oopperalaulua Pariisissa ja Milanossa. Hänet kiinnitettiin solistiksi Tukholman Kuninkaalliseen Oopperaan vuosiksi 1892–1895. Tukholman-vuosien jälkeen Vallenius vetäytyi oopperalavoilta. Hän piti joitain konsertteja Kemissä ja Oulussa, mutta ei tämän jälkeen esiintynyt Suomen oopperalavoilla.
Vallenius asettui asumaan Lautiosaaren Ylirautiolaan vaimonsa, ruotsalaissyntyisen Charlotta ”Tora” Wahlströmin (1848–1915) kanssa. Maalaaminen ja musiikki kuuluivat edelleen hänen harrastuksiinsa. Kotiseudulle paluunsa jälkeen hän maalasi paikallisia ihmisiä ja rakkaita maisemia: Kallinkangasta, Akkunusjokea ja Kemijokea. Talvinen maisema-aihe Kallinkankaalta vuodelta 1925 jäi Valleniuksen viimeiseksi teokseksi. Hän kuoli samana vuonna, ja hänet on haudattu Keminmaan hautausmaalle.
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Sarianne Soikkonen, Otto Vallenius 2007 (Arkistoitu – Internet Archive)
- Helka Laiti-Perttula, 2006: Avajaispuhe. Vallenius -taideviikkojen avajaiset
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Ossi Hedman: Kemin kaupungin historia. 2. osa, s. 879–880. Kemi: Pohjolan Sanomat Oy, 1976. ISBN 951-99060-1-0
- ↑ WALLENIUS Otto Wladimir. Ylioppilasmatrikkeli 1853–1899. Helsingin yliopiston verkkojulkaisu.
- ↑ Kyösti Vaara: Taiteen moniosaaja jäi suurmiesten varjoon. Yle.fi uutiset 13.6.2014
Kirjallisuutta
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Julku, Maria: Otto Vallenius: oopperalaulaja ja taidemaalari. [Oulu]: Pohjanranta, 2014. ISBN 978-952-5109-30-6 (sid.)
- Nosa, Kyllikki: ”Otto Vallenius”. Jatuli 7, s. 93–97. Kemi: Kemin kotiseutu- ja museoyhdistys, 1960. ISSN 0357-3583
- Sarrala, Hannu: ”Monitaituri oli kotiseudullaan kuuluisuus: hän oli vain Otto Vallenius, taiteilija Keminmaasta”. Pohjolan sanomat 21.5.2000, s. 9. Kemi: Pohjolan Sanomat. ISSN 0782-372X
| Kansalliset | |
|---|---|
| Taiteenala | |
| Henkilöt | |
