Otto III
Otto III (980 – 23. tammikuuta 1002) oli Saksan kuningas vuosina 983–1002 ja Pyhän saksalais-roomalaisen keisarikunnan keisari vuosina 996–1002. Hän oli Otto II:n poika.[1]
Otto III oli vain 3-vuotias, kun hänen isänsä kuoli ja hänet nimitettiin Saksan kuninkaaksi ja samalla Italian kuninkaaksi. Tähän aikaan ei germaanien hallitusjärjestelmässä tunnettu alaikäisen sijaishallitsijaa, mutta käytännössä haliitsijana toimi vuosina 983–991 hänen äitinsä Theofano ja vuosina 991–994 hänen isoäitinsä Adelheid Burgundilainen. Nuori hallitsija otti itse ohjat käsiinsä 15-vuotiaana vuonna 995. [2]
Otto III oli suuntautunut kahteen suuntaan: toisaalta soturikuninkaaksi ja toisaalta uskonnollisuuteen. Hän aikoi yhdistää nämä rakentamalla imperiumin, jonka pääkaupunkina olisi Rooma.[1] Hänen esikuvinaan olivat Konstantinus Suuri ja Kaarle Suuri.
Paavi Gregorius V kruunasi vuonna 996 Otto III:n keisariksi. Pian hän joutui vahvistamaan asemaansa alistamalla itäpuolella asuvat slaavikansat, vaikkakin operaatio jäi häneltä kesken. Seuraavat vuodet kuluivat Italian alueen asioita järjestellessä. Paaviksi hän nosti neuvonantajana Gerbert Aurillacilaisen nimellä Sylvester II.[2]
Rooman asukkaat nousivat pian vastarintaan vierasta hallitsijaa vastaan. Kerran vihamielinen kansanjoukko saarsi hänet palatsiinsa, josta hän pääsi ulos vasta pitkällisten neuvottelujen avulla. Hän vietti sen jälkeen aikaa pyhiinvaelluksilla ja luostareissa, esimerkiksi Ravennassa. Hän ehti vielä auttamaan Unkarin kuningasta Tapania ja alistamaan kapinoivan Beneventumin herttuakunnan.[2] Tammikuussa 1002 Otto III oli sotajoukkoineen matkalla kukistamaan Roomassa puhjennutta kapinaa, kun hän yllättäen kuoli, todennäköisesti malariaan. Otto III oli naimaton ja lapseton, joten hänen seuraajakseen tuli hänen serkkunsa Henrik II (Henrik II Pyhä).
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Otto III Wikimedia Commonsissa
 |
Edeltäjä: Otto II |
Pyhän saksalais-roomalaisen valtakunnan hallitsija 996–1002 |
Seuraaja: Henrik II Pyhä |
