Otto Dov Kulka
Otto Dov Kulka (alun perin Otto Deutelbaum; 16. huhtikuuta 1933 Nový Hrozenkov – 29. tammikuuta 2021) oli tšekkoslovakialaissyntyinen, vuodesta 1949 Israelissa asunut historioitsija ja kirjailija. Hän selviytyi lapsena holokaustista ja keskittyi myöhemmin tutkimustyössään siihen.[1]
Varhaiset vaiheet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kulka syntyi juutalaiseen perheeseen. Hänen äitinsä oli Elly o.s. Kulka. Äiti erosi vuonna 1938 miehestään Rudolf Deutelbaumista ja sai pojan huoltajuuden, sillä oikeus katsoi, että pojan biologinen isä oli Rudolf Deutelbaumin sisaruksenpoika Erich Schön, jonka kanssa äiti sitten meni naimisiin. Rudolf Deutelbaum, tämän toinen vaimo Ilona ja heidän tyttärensä Eva murhattiin Treblinkassa lokakuussa 1942. Otto Dov Kulka joutui äitinsä kanssa Theresienstadtiin syyskuussa 1942. Vuosi myöhemmin hänet siirrettiin äitinsä kanssa Birkenaun perheleiriin, jolla natsit vakuuttelivat Punaiselle ristille vankien hyvää kohtelua. Kuusi kuukautta myöhemmin 5 000 Birkenaun vankia kuitenkin murhattiin kaasukammiossa. Otto Dov Kulka selviytyi, koska oli leirin sairasosastolla äitinsä hoidettavana. Toivuttuaan hän oli natsien mukaan työkelpoinen. Puna-armeijan lähestyessä hänet lähetettiin kuolemanmarssille, jolta hän selviytyi Erich-isänsä kanssa. Äiti oli joutunut pakkotyöhön Stutthofin keskitysleirille ja kuoli siellä pilkkukuumeeseen tammikuussa 1945. Kulka palasi isänsä kanssa Tšekkoslovakiaan, jossa isä ja poika ottivat käyttöönsä sukunimen Kulka äidin muistoa kunnioittaakseen. Myös isästä tuli sittemmin historioitsija ja kirjailija.[1]
Kulka otti käyttöönsä juutalaisen nimen Dov muutettuaan Israeliin. Hän meni Israelissa naimisiin tšekkoslovakialaissyntyisen Chaya Braunin kanssa vuonna 1954. Pariskunnalle syntyi tytär Eliora vuonna 1962. Kulkan isä muutti Israeliin vasta vuonna 1968 Prahan kevään johdettua Tšekkoslovakian miehittämiseen.[1]
Ura
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kulka aloitti historian opiskelun Jerusalemin heprealaisessa yliopistossa vuonna 1958 ja väitteli myöhemmin tohtoriksi. Vuonna 1985 hänestä tuli apulaisprofessori ja vuonna 1988 juutalaisen historian Sol Rosenbloom -professori, jonka tehtävistä hän jäi eläkkeelle vuonna 1999. Kulkan merkittävistä akateemisista teoksista ensimmäinen oli The 'Jewish Question' in the Third Reich (1975). Siinä hän esitti käsityksen natsien antisemitismistä sekularisoitumisesta kummunneena. Kulkan mukaan kristilliseen antisemitismiin oli kuulunut kristinuskoon kääntymisen mahdollisuus, mutta 1800-luvun lopussa oli kehittynyt sekulaari antisemitismi, joka johti uskomukseen Saksan yhteiskunnallisten ongelmien korjautumisesta juutalaisen ”rodun” tuhoamisella.[1]
Kulka käsitteli julkaisuissaan myös juutalaisten järjestäytymistä natsi-Saksassa. Hän painotti Saksan juutalaisyhteisön varautumisen laajuutta jo ennen natsien valtaannousua. Kulkan keskeisimpänä tieteellisenä teoksena on kuitenkin pidetty kirjaa The Jews in the Secret Nazi Reports on Popular Opinion in Germany, 1933-1945 (2010). Siinä Kulka väitti, että juutalaisten kohtaloon ei natsi-Saksassa suuren yleisön parissa suhtauduttu vain välinpitämättömästi. Hänen mukaansa kansalla oli tietoisuutta joukkotuhontaan kuuluneista toimista ja hänen mukaansa kansa pitkälti suhtautui niihin myötämielisesti.[1]
Kulka sai laajaa kansainvälistä huomiota myös akateemisten piirien ulkopuolella muistelmateoksellaan Landscapes of the Metropolis of Death (2013). Hän kertoi siinä lapsuudenkokemustensa lisäksi kauan toisen maailmansodan päättymisen jälkeen tekemistään matkoista entisille keskitysleireille. Teos sisältää myös joitain asiakirjoja, kuten nuoren juutalaisnaisen kaasukammion ovella kapolle antamat kolme runoa.[1]
