Otto (Itävallan arkkiherttua)

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Tämä artikkeli käsittelee keisari Kaarle I:n isää. Kaarle I:n pojasta kerrotaan artikkelissa Otto von Habsburg.
Arkkiherttua Otto 1890-luvulla.

Otto (Otto Franz Joseph;[1] 21. huhtikuuta 1865 Graz – 1. marraskuuta 1906 Wien)[2] oli Itävallan arkkiherttua ja Itävalta-Unkarin viimeisen keisarin Kaarle I:n isä.

Suku ja avioliitto

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Oton vanhemmat olivat arkkiherttua Kaarle Ludvig ja tämän toinen vaimo, Molempain Sisiliain prinsessa Maria Annunziata.[3] Keisari Frans Joosef oli Oton setä.[4] Frans Joosefin ainoan pojan Rudolfin tehtyä itsemurhan vuonna 1889 kruununperijäksi tuli ensin Kaarle Ludvig ja tämän kuoltua Oton vanhempi veli Frans Ferdinand.[2] Oton muita sisaruksia olivat olivat arkkiherttua Ferdinand Kaarle, Württembergin herttuatar Margarethe Sofie ja Liechtensteinin ruhtinatar Elisabet Amalie.

Oton puoliso Maria Josefa noin vuonna 1910, valokuvaaja Carl Pietzner.

Otto nai vuonna 1886 Saksin prinsessa Maria Josefan, kuningas Yrjön tyttären. Heille syntyi kaksi poikaa: tuleva keisari Kaarle (Karl Franz Joseph, 1887–1922) ja arkkiherttua Maximilian Eugen Ludwig (1895–1952).[1][4] Kruunun odotettiin ennen pitkää periytyvän Otolle tai hänen lapsilleen, sillä Frans Ferdinand oli nuorena sairaalloinen ja myöhemmin morganaattisessa avioliitossa, joten tämän lapset eivät voineet periä kruunua.[4][5][6]

Sotilasura, maine ja kuolema

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Otto palveli vuodesta 1880 upseerina Itävalta-Unkarin ratsuväessä ja oli vuodesta 1896 10. ratsuväkiprikaatin komentaja. Hän sai vuonna 1894 everstin, vuonna 1896 kenraalimajurin, vuonna 1899 sotamarsalkkaluutnantin ja vuonna 1905 ratsuväenkenraalin sotilasarvon. Vuonna 1904 Otto nimitettiin ratsuväen ylitarkastajaksi, mutta hän ei sairauden vuoksi hoitanut virkaa.[5]

Otto tunnettiin lempinimellä ”komea arkkiherttua”. Hänen elostelunsa ja avioliiton ulkopuoliset suhteensa nostattivat useita skandaaleja ja hänen holtiton käytöksensä eräissä hautajaisissa johti jopa parlamenttikyselyyn. Hänellä oli useita aviottomia lapsia, joista osan hän tunnusti. Hänellä oli esimerkiksi poika balettitanssija Marie Schleinzerin ja tytär laulaja Louise Robinsonin kanssa. Kuppaa sairastanut Otto vietti viimeiset vuotensa rakastajattarensa Robinsonin kanssa syrjässä julkisuudesta Wienin esikaupungissa Döblingissä. Otto kuoli vain 41-vuotiaana.[4]

Frans Ferdinandin kuoltua Oton pojasta Kaarlesta tuli vuonna 1914 kruununprinssi ja vuonna 1916 keisari Kaarle I.[6]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b Svensk rikskalender 1909, s. 32 (ruotsiksi) Runeberg.org. Viitattu 12.11.2023.
  2. ↑ a b Martin Mutschlechner: Otto (englanniksi) The World of the Habsburgs. Viitattu 12.11.2023.
  3. ↑ Martin Mutschlechner: Archduke Karl Ludwig: Marriage and family (englanniksi) The World of the Habsburgs. Viitattu 11.7.2020.
  4. ↑ a b c d Martin Mutschlechner: Otto, the ‘handsome archduke’ (englanniksi) The World of the Habsburgs. Viitattu 12.11.2023.
  5. ↑ a b Otto, Erzhg. von Österr. (1865-1906), Feldmarschalleutnant (saksaksi) Österreichisches Biographisches Lexikon (1977). Viitattu 12.11.2023.
  6. ↑ a b Martin Mutschlechner: Emperor Karl – childhood, education and family (englanniksi) The World of the Habsburgs. Viitattu 12.11.2023.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Otto_(Itävallan_arkkiherttua)&oldid=22295248”