Othenio Abel

Othenio Abel

Othenio Lothar Franz Anton Louis Abel (20. kesäkuuta 1875 Wien, Itävalta – 4. heinäkuuta 1946 Mondsee, Itävalta) oli itävaltalainen paleontologi ja evoluutiobiologi. Häntä pidetään paleobiologian perustajana. Ala oli aiemmin paleontologian geologiaan suuntautunut ala.

Othenio Abel syntyi Wienissä, missä hän opiskeli vuodesta 1899 lähtien oikeustiedettä ja luonnontieteitä ja jossa hän valmistui filosofian tohtoriksi. Jo vuonna 1898 hän toimi Eduard Suessin laboratorioapulaisena. 1900–1907 hän työskenteli valtion geologian tutkimuslaitoksella. Vuonna 1907 Abelista tuli ylimääräinen professori Wienissä, ja 1917–1934 hän toimi Wienissä vakituisena paleontologian professorina ja myöhemmin vuosina 1935–1940 Göttingenin Georg-August-yliopistossa.

Abelin toimialaa olivat fossiloituneet selkärankaiset. Hän vaikutti voimakkaasti fylogenian kehitykseen.

Joka toinen vuosi jaetaan 3 700 euron arvoinen Othenio-Abel-palkinto erinomaisesta paleobiologiaa käsittelevästä artikkelista tai paleontologian parissa tehdystä elämäntyöstä.

Julkaisut

• Grundzüge der Paläobiologie der Wirbeltiere, Stuttgart 1912
• Vorzeitliche Säugetiere, Jena 1914
• Die Paläontologie in Forschung und Lehre, Naturwissenschaften 3 (1915), 413-19
• Paläobiologie der Cephalopoden, Jena 1916
• Die Stämme der Wirbeltire, Berlin, Leipzig, 1919
• Lehrbuch der Paläozoologie, Jena 1920
• Lebensbilder aus der Tierwelt der Vorzeit, Jena 1921
• Geschichte und Methode der Rekonstruktion vorzeitlicher Wirbeltiere, Jena 1925
• Paläobiologie und Stammesgeschichte", Jena 1929
• Vorzeitliche Lebensspuren, Jena 1935
• Die Tiere der Vorzeit in ihrem Lebensraum, Jena 1939
• Vorzeitliche Tierreste im Deutschen Mythus, Brauchtum und Volksglauben, Jena 1939