Otepään ylänkö
Otepään ylänkö [1] (vir. Otepää kõrgustik) on Viron eteläosassa Valgamaan, Põlvamaan, Tartumaan ja Võrumaan maakunnissa sijaitseva pieni ylänkö. Se tunnetaan erityisesti talviurheilukisojen järjestämispaikkana Virossa.[2][3]
Maantietoa
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Otepään ylänkö on noin 40 kilometriä pitkä ja 40 kilometriä leveä ja sen pinta-ala on 1 247 neliökilometriä. Sitä ympäröi Ugandin tasanko (vir. Ugandi lavamaa) paitsi lounaassa, jonne laskee Valgan painauma (vir. Valga nõgu) ja etelässä, jossa sijaitsee Karulan ylänkö ja Võru-Harglan painauma (vir. Võru-Hargla nõgu). Otepään ylängkö kohoaa hieman yli 200 metrin korkeuteen mpy., mutta alueen keskikorkeus sen ydinalueella on yli 150 metriä mpy.[2][3][4]
Vaikka maa on paikoin viljavaa, voidaan ylängön alueita pitää syrjäseutuina. Otepään kaupunki, joka sijaitsee ylängön keskellä, on seudun suurin taajama. Merkittäviä kyliä ovat esimerkiksi Kambja, Nõuni, Maaritsa, Valgjärve ja Saverna. Ylängön maa-alasta on 46 % metsämaata, 43 % pelto- ja niittymaata ja loput on suota tai vesistöjä sekä asumisalueita ja teitä. Luonnon ainutlaatuisuuden vuoksi siitä on 18,4 % suojeltua.[3][5]
Vesistöt
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Virtavedet laskevat alas ylängöltä lähes jokiaseen ilmansuuntaan. Joet syntyvät useimmiten jätikköjokiuomiin, joita esiintyy eniten ylängön kaakkoisosassa. Niiden pohjalla virtaa etelässä Võhandu jõgi, jonka sivujoet Kokõ oja ja Pühäjõgi. Tämän laaksoverkoston järviä kutsutaan Koorasten kylän järviksi. Samasta jäätikköjokilaaksosta virtaa vastakkaiseen suuntaan Ahja jõgi, joka yhtyy koillisessa Emajokeen. Ahja jõen eteläpuolella virtaa toista jokilaakso myöten Orajõgi. Aivan ylängön eteläosassa on pieni jokilaakso, jossa virtaa Visela jõgi länteen ja sen rinnakkaislaaksoa pitkin Antsla jõgi samaan suuntaan. Ylängön länsipuoliskossa sijaitsee Otepäässä alueen suurin ja kaunein järvi Pühajärv, joka sijaitsee samalla pohjois-etelä-suuntaisessa jäätikköjokilaaksossa. Siinä virtaa pohjoiseen Elva jõgi ja etelään Pieni Emajoki.[3][4]
Vesi on liottanut hiekkakiveen huokosia, jonne vesi imeytyy ja tulee muualla esille lukuisina lähteinä. Lähteet pulppuavat yhtä usein virtavesiin kuin järviin ja lampiin. Ylängöllä on vaihtelevaan maastoon muodostunut noin 130 järveä.[3][4]
Geologiaa ja luonnonhistoriaa
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Ylängön maaperä on monipuolinen johtuen siihen kohdistuneesta viime jääkauden loppuvaiheen mannerjäätikön työntövaikutuksesta ja mannerjäätikön sulamisvesien kasautumis- ja kulutustoiminnasta. Muodostumisen luonnonhistorialliset yksityiskohdat ovat samat kuin muidenkin alueen ylängöillä. Ne on seostettu Haanjan ylängön artikkelissa.
Ylängön pohjoispuolella on viistot moreenikukkulat ja kaakossa ovat tasalakiset ja savipintaiset kukkulat yleisä. Muita jäätikköjokimuodostumia ovat hiekka- ja soraharjut, sanduurit sekä jäätikköjokien uurtamat syvät ja jyrkkärinteiset jokilaaksot. Savimaat, moreenimaat on otettu viljelykäyttöön, mutta hiekka ja soramaat kasvavat yleisesti metsää. Ylängön reunojen rinteet voivat laskea jyrkästikin kohti alankoa (5°–30°). Kanepin alueella sijaitsee 130 metrin korkeudella laaja ja pinta-alaltaan 56 neliökilometriä suuri sanduurialue, jossa esiintyy paljon hiekkaa. Sedimenttien alla sijaitsee kallioperä, joka on devonikauden hiekkakiveä. Hiekkakivi on pehmeää ja siihen ovat esimerkiksi jäätikköjoet uurtaneet jokilaaksojaan.[2][3][5]
Alla on luettelo Otepään ylängön korkeimmista mäistä [a]:
- Kuutsemägi, 217 m
- Kõrgemägi, 214 m
- Tõikamägi, 213,6 m
- Tsiatrahvimägi, 213 m
- Harimägi, 212 m
- Laanemägi, 211 m
- Väike Munamägi, 207,5 m
- Koplimägi, 193,7 m
- Kaldemägi, 190,2 m
- Tehvandi mägi, 189,4 m
- Huumägi, 179,8 m
- Tedremägi, 177,5 m
Huomautuksia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Teksti on osittain käännös vironkielisestä artikkelista et:Otepään ylänkö, jonka tiedot on vielä tarkistamatta muista lähteistä.
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Kielitoimiston ohjepankki: Viron paikannimet: suomeen mukautettu vai vironkielinen nimiasu?, Kotimaisten kielten keskus, viitattu 20.7.2020
- ↑ a b c Leito, Tiit: Viron luonnonmaisemat, lounakirjastot.fi, viitattu 20.7.2020
- ↑ a b c d e f Eesti Entsyklopeedia: Otepää kõrgustik, viitattu 20.7.2020 (viroksi)
- ↑ a b c Annov, Merle & Kurrel, Kadri & Lepik, Leida: Eesti teedeatlas. (s.23, 83–85, 91–93) Tallinna: Regio, 2014. ISBN 978-9949-520-16-9 toimitus (viitattu 26.6.2017). (viroksi),(englanniksi)
- ↑ a b Markots, Aivars: Morphology, Structure and Formation Conditions of Plateu-Like Hills of Insular Accumulative-Glaciostructural Uplands in Latvia (väitös), 2011, Latvian yliopisto, Riika, ISBN 978-9984-45-315-6, s.1–48 (latviaksi), s.49–98 (englanniksi)
