Oskari Vihantola

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Oskari Vihantola
Oskari Vihantola 1930-luvulla.
Oskari Vihantola 1930-luvulla.
Kansanedustaja
1.6.1909–14.9.1909
Ryhmä/puolue KrTL
Vaalipiiri Turun eteläinen
Henkilötiedot
Syntynyt25. tammikuuta 1876
Pomarkku
Kuollut25. elokuuta 1936 (60 vuotta)
Lapua
Ammatti toimittaja, kirjailija, maallikkosaarnaaja

Frans Oskar (Oskari) Vihantola (vuoteen 1906 Grönroos,[1] 25. tammikuuta 1876 Pomarkku – 25. elokuuta 1936 Lapua) oli suomalainen toimittaja, kirjailija ja maallikkosaarnaaja, joka toimi kristillisen työväen liiton kansanedustajana vuonna 1909.[2]

Uusheräykselliseen liikkeeseen kuulunut Vihantola vaikutti pitkään Turussa, jossa hän muun muassa toimitti useita kristillisiä lehtiä. 1910-luvun jälkipuoliskolla Vihantola muutti herännäisyyteen käännyttyään Lapualle, jossa hänestä tuli tunnettu saarnamies.[3] 1900-luvun alkuvuosina Vihantola oli kristillisen työväenliikkeen näkyvimpiä suomalaisia toimijoita. Herännäisyyteen käännyttyään Vihantola siirtyi poliittisessa ajattelussaan konservatiiviseen suomettarelaiseen suuntaan[4] ja lopulta Etelä-Pohjanmaalle muutettuaan äärioikeistolaisuuteen.[5] Vihantolaa on kutsuttu muun muassa ”Jumalan hulluksi”.[6]

Elämä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Varhaiset vuodet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Oskari Vihantolan vanhemmat olivat Ahlaisissa syntynyt maakauppias Frans Fredrik Grönroos (s. 1850) ja Maria Kristiina Peltomaa (s. 1855).[1] Lestadiolaisessa perheessä varttuneen Vihantolan kerrottiin jo pikkupoikana pysäytelleen ohikulkijoita julistaakseen heille sanaa.[7] Hän työskenteli isänsä apulaisena, kunnes jäi 15-vuotiaana turkulaisen asioimisliikkeen palvelukseen vanhempien lähdettyä siirtolaisiksi Pohjois-Amerikkaan.[8] Hieman myöhemmin Vihantola oli kirjaltajan opissa Helsingissä,[9] jonka jälkeen hän harjoitti asioitsijan ammatin ohella kirja-alan liiketoimintaa Porissa, Tampereella ja Turusssa 1894-1905.[10] Vihantola kustansi muun muassa kokoelman Lars Levi Lestadiuksen ennenjulkaisemattomia saarnoja.[11]

Toimittajana ja politiikassa

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuosisadan vaihteessa Vihtantola kuului uusherännäiseen liikkeeseen, jonka eteläpohjalainen Mikko Saarenpää oli tuonut Satakuntaan 1890-luvun puolivälissä.[12] Hän suhtautui kriittisesti kirkkooon ja papistoon sekä oli kiinnostunut myös työväenaatteesta.[4] Suurlakon jälkeen Vihantola oli perustamassa kristillistä sosialismia kannattanutta Tähti-lehteä. Vuotta myöhemmin perustettiin hänen aloitteestaan Suomen Kristillisen Työväen Liitto.[10] Vihantola toimi KrTL:n sihteerinä 1906–1907 ja oli puolueen äänenkannattajaksi ryhtyneen Tähden päätoimittaja 1906–1908.[2] Vihantola kirjoitti usein luokkatietoisuudesta ja arvosteli kärkkäästi kapitalismin ohella papistoa, niin että lehden hallitusta johtaneet papit alkoivat sensuroimaan hänen juttujaan. Vihantola sai tukea puoluejohtaja Antti Kaarneelta, mutta erosi lopulta tehtävästään ja perusti syksyllä 1908 vain kaksi numeroa ilmestyneen Länsi-Suomen Kristilliset Sanomat -aikakauslehden.[4]

Keväällä 1909 Vihantola nousi eduskuntaan varasijalta, kun Matti Helenius-Seppälä osoittautui vaalikelvottomaksi. Hänen lyhyeksi jäänyt kansanedustajakautensa päättyi jo syyskuussa vaalituloksen kumoamiseen. Nuorsuomalaisten valituksen johdosta kuvernööri Nikolai Borgenström hylkäsi Helenius-Seppälän äänet, jolloin Vihantolan tilalle astui korkeamman vertausluvun omannut Antti Mikkola.[13] Lokakuussa prokuraattori Axel Charpentier katsoi kuvernöörin menetelleen virheellisesti, mutta päätöksellä ei ollut merkitystä, koska eduskunta hajotettiin vielä samana syksynä.[14][15] Lounais-Suomen uskonnolliset liikkeet eivät tyydyttäneet Vihantolan sanan janoa, jonka vuoksi hän matkasi Etelä-Pohjanmaalle ja kääntyi Lapualla herännäisyyteen Juho Malkamäen ja Vilhelmi Malmivaaran julistusta kuultuaan.[7] Samalla Vihantola siirtyi poliittisesti oikealle ja liittyi KrTL:n papiston muodostamaan Antti Kaarneen vastaiseen oppositioon. Vihantola ja K. R. Kares perustivat suomalaista puoluetta tukeneen Herättäjän, jonka päätoimittajana hän työskenteli 1910-1911. Pappislinja kärsi kuitenkin tappion vuoden 1911 puoluekokouksessa, jossa aatteen petturiksi julistettu Vihantola kammettiin varapuheenjohtajan pallilta.[16]

Saarnamieheksi

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
”Koko elämäni on yhtä syntiä. En ole mitään tehnyt, en puhunut, en ajatellut, ettei synti olisi sitä turmellut. Ruumiin olen synnille pyhittänyt ja henkeeni olen vilpin särpinyt. En ole suurimmassakaan katumuksessa itkenyt yhtään puhdasta kyyneltä. Vilpittöminkin rakkaus Herraan ja ystäviin on ollut petollista.”
—Olavi Vihantola.[17]

Puoluekokouksen jälkeen Vihantola luopui politiikasta ja jätti myös Herättäjän. Vuonna 1912 hän suoritti saarnalupatutkinnon Porvoon hiippakunnassa[4] ja toimi Suomen Merimieskirkon saarnaajana Turussa, kunnes hänet 1913 kutsuttiin Herättäjä-Yhdistyksen matkasaarnaajaksi.[7] Vuonna 1917 Vihantola vihdoin muutti Lapualle, jonka hän koki hengelliseksi kodikseen.lähde? Vihantolasta tuli nopeasti Pohjanmaan herännäisyyden johtohahmoja.[18] Hän oli suosittu matkasaarnaaja, joka kiersi eri puolilla maata herännäisten keskuudessa ja kuului myös herättäjäjuhlien vakiopuhujiin.lähde? Politiikkaan Vihantola ei enää lähtenyt, mutta hän lukeutui Lapuan liikkeen ja IKL:n tukijoihin.[19][20] Sydänvaivoista kärsinyt Vihantola jätti matkasaarnaajan tehtävänsä 1920-luvun puolivälissä ja perusti Lapualle muuttaneen K. R. Kareksen kanssa Heräävä Nuoriso -lehden, jota hän toimitti viimeiset vuotensa.[7] Lisäksi hän julkaisi Aamunväki-nimistä lastenlehteä.lähde? Vihantola kuoli sydänkohtaukseen 60-vuotiaana elokuussa 1936.[9] Hänet haudatttiin Lapuan hautausmaalle. Vuonna 1939 haudalle pystytettiin 65 herännäisen papin hankkima muistomerkki, jossa on Vihantolan kasvokuva sekä 2. Korinttolaiskirjeen teksti "Köyhä, mutta monia rikkaiksi tekevä".[21][22]

Perhe

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vihantolan puoliso oli Ahlaisissa syntynyt Hilda Josefiina Lehtimäki (s. 1875), jonka kanssa hän avioitui vuonna 1895.[1] Pariskunnalla oli kuusi lasta.[23] Heistä tunnettuja ovat toimittaja Lauri Vihantola, kirjailija Siiri Vihantola, lääninrovasti Aarno Vihantola ja taidemaalari Yrjö Vihantola.[24][25]

Muuta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Mika Pekkolan vuonna ilmestyneen romaanin Aamun kirkastus henkilöhahmo Frans Oskar on mukaelma Oskari Vihantolasta.[5]

Tuotanto

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Uhkaavilta ulapoilta: osa 1, Suomen kristillisen työväenliiton kesäjulkaisu, 1906
  • Ristinkukkia: osa 1, Herättäjän sisälähetysyhdistys 1913
  • Saatanan villitys maan päällä : minne? : lehtisiä uskonnollista aiheista, 1932
  • Kotiemme nuoret ja Kristus, 1934
  • Muista pyhää hetkeä pyhinä päivinä, 1934
  • Uskonto, isänmaallisuus ja kansanliike, 1934
  • Minun sydämeni valvoi, Herättäjä-yhdistys 1957 ISBN
  • Herätys, Jumalan ihme, Herättäjä-yhdistys 1979 [valikoima kirjoituksia, toim. Aarno Vihantola], ISBN 951-9013-77-6

Kirjallisuutta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Pekkola, Mika: Jumalallisen syleilyn palautus : herännäisyys, äärioikeistolaisuus ja autoritaarinen maailmankatsomus saarnaaja-toimittaja Oskari Vihantolan (1876-1936) kirjoituksissa. (Laudaturtyö) Jyväskylä: Jyväskylän yliopisto, 2004.

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Suomen kansallisbibliografia Fennica: Oskari Vihantola (tuotanto)

Viitteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b c Aikalaiskirja 1934 : henkilötietoja nykypolven suomalaisista, s. 732. Helsinki: Otava, 1933. Projekt Runeberg.
  2. ↑ a b Oskari Vihantola Suomen kansanedustajat. Eduskunta. Viitattu 25.1.2008.
  3. ↑ Mauri Kinnunen. Herätysliike kahden kulttuurin rajalla, s. 370, Jyväskylän yliopisto 2004
  4. ↑ a b c d Sopanen, Matleena: ”Työväkeä tavoittamassa : maallikkosaarnaajat, Suomen evankelis-luterilaisen kirkon saarnalupatutkinto ja sisälähetyksen kenttä 1800- ja 1900-lukujen taitteessa”, Väki voimakas 35 : Henkinen työväki, s. 61-63, 76. (Työväen historian ja perinteen tutkimuksen seuran vuosikirja) Helsinki: Työväen historian ja perinteen tutkimuksen seura, 2022. Teoksen verkkoversio (PDF).
  5. ↑ a b Mika Pekkolan haastattelu 2012. Like. Viitattu 19.10.2023.
  6. ↑ Lamminpää, Mika: Sana on vapaa – vai onko? (arkistoitu sivu) 31.10.2019. Turun kristillinen opisto. Arkistoitu 12.8.2020. Viitattu 19.10.2023.
  7. ↑ a b c d Kares, Olavi: Oskari Vihantola. Herättäjän talvikynttilät, 1936, s. 5-7. Kansalliskirjasto. Viitattu 19.10.2023.
  8. ↑ 60 vuotta. Herättäjä, 31.1.1936, nro 5, s. 2. Kansalliskirjasto. Viitattu 19.10.2023.
  9. ↑ a b Toimittaja Oskari Vihantola kuollut. Ilkka, 26.8.1936, nro 229, s. 4. Kansalliskirjasto. Viitattu 19.10.2023.
  10. ↑ a b Toimittaja O. Vihantola 60-vuotias. Lapuan Sanomat, 23.1.1936, nro 4, s. 1. Kansalliskirjasto. Viitattu 19.10.2023.
  11. ↑ Kytömäki, J.: Toimittaja Oskari Vihantola 60-vuotias. Kalajokilaakso, 25.1.1936, nro 9, s. 4. Kansalliskirjasto. Viitattu 19.10.2023.
  12. ↑ Kinnunen, Matti: Herätysliike kahden kulttuurin rajalla : lestadiolaisuus Karjalassa 1870–1939, s. 199. (Väitöskirja. Jyväskylä Studies in Humanities 19) Jyväskylä: Jyväskylän yliopisto, 2004. ISBN 951-39183-5-1 Teoksen verkkoversio (PDF).
  13. ↑ Tri Matti Helenius-Seppälän edusmiestoimi. Työmies, 29.10.1909, nro 250, s. 3. Kansalliskirjasto. Viitattu 18.10.2023.
  14. ↑ Kuvernööri ja lääninsihteeri syytteeseen virkavirheestä. Sorretun Voima, 29.10.1909, nro 123, s. 3. Kansalliskirjasto. Viitattu 18.10.2023.
  15. ↑ Kristillisille sittenkin tehty vääryyttä. Sosialisti, 5.7.1910, nro 150, s. 6. Kansalliskirjasto. Viitattu 19.10.2023.
  16. ↑ Palmu, Heikki: Kristillisen työväenpuolueen tarina. Helsingin Sanomat, 16.4.1976, s. 2. HS Aikakone (vain tilaajille). Viitattu 19.10.2023.
  17. ↑ Peltola, Olavi: Hengellinen kasvu alas ja ylös 19.10.1999. Rovasti Olavi Peltola. Viitattu 19.10.2023.
  18. ↑ Virkkala, Oiva: ”Laestadiolaisuus satakuntalaisella maaperällä”, Satakunta : Kotiseututkimuksia XI, s. 54. Helsinki: Satakuntalainen Osakunta, 1939. Kansalliskirjasto.
  19. ↑ Julkilausuma kommunistiasiassa. Vaasa, 30.4.1930, nro 98, s. 3. Kansalliskirjasto. Viitattu 19.10.2023.
  20. ↑ Isänmaallisen kansanliikkeen järjestötoiminta : Lapua. Ajan Suunta, 10.3.1937, nro 57, s. 2. Kansalliskirjasto. Viitattu 19.10.2023.
  21. ↑ Kuvia lehtemme perustajan Oskari Vihantolan muistopatsaan paljastustilaisuudesta. Heräävä nuoriso, 1939, nro 7-8, s. 151. Kansalliskirjasto. Viitattu 19.10.2023.
  22. ↑ Toimittaja O. Vihantolan hautapatsas paljastettu. Heräävä nuoriso, 1939, nro 7-8, s. 152. Kansalliskirjasto. Viitattu 19.10.2023.
  23. ↑ Toimittaja O. Vihantola †. Vaasa, 26.8.1936, nro 229, s. 5. Kansalliskirjasto. Viitattu 16.10.2023.
  24. ↑ Oskari Vihantolan kuolinilmoitus. Vaasa, 27.08.1936, nro 230, s. 1. Kansalliskirjasto. Viitattu 17.10.2023.
  25. ↑ Mauno Vähämäki Lapuan taiteen lyhyt historiikki (Arkistoitu – Internet Archive), Lapuan taiteilijaseura ry
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Oskari_Vihantola&oldid=22180798”