Oskar von Hutier

Oskar von Hutier.

Oskar von Hutier [yt'je] (27. elokuuta 1857 Erfurt – 5. joulukuuta 1934 Berliini) oli saksalainen kenraali, joka palveli komentajana ensimmäisessä maailmansodassa. Hän käytti tehokkaasti pieniin iskujoukkoihin perustunutta hyökkäystaktiikkaa, joka tunnetaan hänen mukaansa Hutier-taktiikkana, vaikka hän ei todellisuudessa keksinytkään sitä itse vaan ainoastaan sovelsi brittien ja ranskalaisten aiempia taktiikoita.

Hutier oli sotilassuvusta, ja hän oli sukua myös kenraali Erich Ludendorffille. Hän valmistui jalkaväenupseeriksi vuonna 1875 ja yleni 1905 everstiksi, 1910 kenraalimajuriksi sekä 1912 kenraaliluutnantiksi. Hän toimi 1911–1912 pääesikunnan päämajoitusmestarina ja sen jälkeen ensimmäisen kaartindivisioonan komentajana, jota johti myös sodan alussa. Kaartindivisioonan komentajana Hutier osallistui muun muassa Marnen taisteluun. Huhtikuussa 1915 hän siirtyi itärintamalle 21. armeijakunnan komentajaksi. Tammikuussa 1917 Hutier’n komentoon annettiin erityisosasto D Dunajoella Latviassa. Huhtikuussa 1917 hän siirtyi kahdeksannen armeijan komentajaksi. Samana vuonna hänet myös ylennettiin kenraaliksi.

Hutier’n kahdeksas armeija valtasi Riian 3. syyskuuta 1917 käyttäen ensi kerran menestyksekkäästi niin sanottua Hutier-taktiikkaa. Kuukautta myöhemmin hänen joukkonsa valtasivat maihinnousulla myös Viron saaret. Joulukuussa 1917 Hutier siirrettiin länsirintamalle komentamaan uutta 18. armeijaa, joka toimi Saksan maaliskuussa 1918 aloittaman suurhyökkäyksen kärkenä. Hutier’n armeija käynnisti hyökkäyksen 21. maaliskuuta ja saavutti aluksi suurta menestystä Hutier-taktiikan ansiosta. Armeija eteni nopeasti 60 kilometriä ja sai otettua 50 000 sotavankia, mutta lopulta britit ja ranskalaiset onnistuivat pysäyttämään sen. Hutier uudisti hyökkäyksensä kesäkuussa 1918, huonommalla menestyksellä.

Hutier vetäytyi palveluksesta pari kuukautta sodan päättymisen jälkeen, tammikuussa 1919. Hän toimi sen jälkeen Saksan upseeriliiton puheenjohtajana vuoteen 1934.