Orvokki Annala
Orvokki Anita Annala (o.s. Honkanen, s. 26. huhtikuuta 1938 Helsinki)[1][2] on suomalainen kirjailija. Hän opiskeli 1957–1960 Helsingin yliopistossa historiaa ja suoritti mainoshoitajan tutkinnon Markkinointi-instituutissa vuonna 1964. Hän työskenteli copywriterina Oy Mainos Taucher Reklam Ab:ssä 1964–1976, tekstipäällikkönä Liikemainonta-McCannissä 1977–1980, suunnittelupäällikkönä Tampereen Taucherilla 1981–1982 ja sitten turkulaisessa Adaxissa.[3] Annala toimi yrittäjänä 1987–1992, kunnes ryhtyi vapaaksi kirjailijaksi.
Annala palkittiin kirjoittamisestaan jo kuusivuotiaana. Kymmenvuotiaana vuonna 1949 hän esitti kuunnelman Yleisradiossa. Hän on kirjoittanut artikkeleita, haastatteluja ja käännöksiä Mainosuutisiin, MARK-lehteen, Voi Hyvin -lehteen ja Etelä-Suomen Sanomiin. Hän on pitänyt englanninkielistä esseepalstaa Mediauutisissa sekä kirjoittanut novelleja ja kymmeniä pienoisromaaneja Kolmiokirjalle 1988–1995.[1]
Historialliset romaanit
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Donwennan lähde: Romaani 300-400-luvun Britanniasta. WSOY, 1997. ISBN 951-0-21814-6
- Sulkakäärme: Romaani 900-luvun Norjasta, Irlannista ja merentakaisista maista. WSOY, 2001. ISBN 951-0-24288-8
- Lallinkartanon Kerttu: Romaani 1150-luvulta. WSOY, 2004. ISBN 951-0-29642-2
Lastenkirjat
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Mikä, Kuka ja Ken (1977)
- Angervoinen, Ingervoinen (1983)
- Ninni, surkea noita (1987)
- Kerikansan tarina (2004)
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b Päijäthämäläisiä kirjailijoita: Orvokki Annala Lahden kaupunginkirjasto. Arkistoitu 4.10.2013. Viitattu 1.10.2013.
- ↑ Orvokki Anita Annala WSOY. Viitattu 1.10.2013.
- ↑ Orvokki Annala: Etsi haasteita, jotka sijoittuvat suorituskykysi ylärajoille tai siitäkin hiukan ylemmäksi, teoksessa Sanan voimalla, s. 29–31. Helsinki: A-lehdet, 1982. ISBN 951-99425-4-8
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Pirjo Suvilehto: Mytologiaa ja viihdettä. Kiiltomato.net 14.10.2001.
- Maria Loikkanen: Kerikansan tarina. Onnimanni 2/2004. (PDF)
- Maria Loikkanen: Lallinkartanon kerttu. Onnimanni 4/2004. (PDF)