Orvakat

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Pohjanrypykkä (Phlebia centrifuga)

Orvakat eli orvassienet on kääväkkäisiin kuuluva sienten muotoryhmä. Ryhmä on laaja, ja se sisältää useita kehityslinjoja, jotka eivät ole läheistä sukua toisilleen.[1] Orvakoilla on yleensä alustanmyöteinen eli resupinaattinen itiöemä.[2] Itiölava voi olla esimerkiksi tasainen, poimuinen tai nystyinen.[3] Suurin osa orvakoista on lahottajasieniä,[2] jotka kasvavat esimerkiksi maaliläiskän näköisinä laikkuina lahopuulla. Orvakoihin kuuluu myös juurisieniä ja ruohokasvien loisia.[1] Yleensä orvakat ovat ohuita, mutta jotkin lajit kasvattavat selkeästi alustastaan erottuvia, kovia itiöemiä. Orvakoilla voi myös olla lakki.[3]

Monet orvakat ovat merkittäviä luonnon monimuotoisuuden kannalta. Ne voivat olla erikoistuneita lahottajia, jotka keskittyvät esimerkiksi pitkälle lahonneeseen puuhun. Talousmetsissä monet orvakat ovat harvinaisia tai uhanalaisia.[1]

Joitakin orvakoita voidaan käyttää vanhaa metsää ilmentävinä tunnuslajeina.[1] Orvakoiden tunnistus on kuitenkin vaativaa, ja lajimääritykseen tarvitaan yleensä mikroskooppia.[1][2] Orvakat ovatkin jääneet ekologisissa selvityksissä helttasieniä ja kääpiä vähemmälle huomiolle, koska orvakoiden tunnistus on hitaampaa.[2]

Orvakat muistuttavat ekologialtaan kääpiä, mutta orvakat on huomattavasti monilajisempi ryhmä.[2] Vuonna 2009 orvakoita tunnettiin Suomesta yli 400 lajia, kääpiä puolestaan noin 230.[4] Orvakkalajisto tunnetaan kuitenkin kääpälajistoa huonommin.[3] Kääpiin verrattuna orvakat painottuvat enemmän pieniläpimittaiseen puuainekseen, kuten oksiin. Lisäksi orvakat ovat hallitsevassa asemassa lehtipuun lahottajina, kun taas käävillä on vastaava asema havupuiden lahottajina.[2] Käävät voivat olla yksi- tai monivuotisia, mutta orvakat ovat lähes poikkeuksetta yksivuotisia: ne muodostavat uuden itiöemän joka vuosi.[4]

Orvakoita sisältäviä sukuja

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Orvakoita on muun muassa seuraavissa suvuissa:[5]

Katso myös

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b c d e Valste, Juha (päätoim.): Suomen luontotieto. 3. Man–Rih, s. 132. Helsinki: WSOY, 2006. ISBN 951-0-29430-6
  2. ↑ a b c d e f Miettinen, Otto: Orvakkalajistoselvitys Veräjämäen, Patolan ja Talin alueilla 2011, s. 3–4. Helsinki: Helsingin kaupungin ympäristökeskus, 2012. ISSN 1235-9718 ISBN 978-952-272-231-7 Teoksen verkkoversio (pdf) (viitattu 16.11.2022).
  3. ↑ a b c Haapalahopuun orvakoita Sieniatlas. Viitattu 16.11.2022.
  4. ↑ a b Kiema, Sami & Saarenoksa, Reima: Kivinokan pohjoisen metsäalueen kääpä- ja orvakkainventointi 2006–2007, s. 5. Helsinki: Helsingin kaupungin ympäristökeskus, 2009. ISSN 1235-9718 ISBN 978-952-223-362-2 Teoksen verkkoversio (pdf) (viitattu 16.11.2022).
  5. ↑ Selaa havaintoja Suomen Lajitietokeskus. Viitattu 16.12.2022.
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Orvakat&oldid=21116426”