Oranssimeriahven

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Oranssimeriahven
Uhanalaisuusluokitus

Elinvoimainen [1]

Elinvoimainen

Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Selkäjänteiset Chordata
Alajakso: Selkärankaiset Vertebrata
Yläluokka: Luukalat Osteichthyes
Luokka: Viuhkaeväiset Actinopterygii
Lahko: Ahvenkalat Perciformes
Heimo: Meriahvenet Serranidae
Alaheimo: Meriahvenet Epinephelinae
Tribus: Epinephelini
Suku: Cephalopholis
Laji: fulva
Kaksiosainen nimi

Cephalopholis fulva
(Linnaeus, 1758)

Katso myös

  Oranssimeriahven Wikispeciesissä
  Oranssimeriahven Commonsissa

Oranssimeriahven[2] (Cephalopholis fulva) on meriahventen (Serranidae) heimoon kuuluva merivesissä elävä kalalaji, jota pidetään myös akvaariossa.[3]

Koko ja ulkonäkö

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Oranssimeriahven

Oranssimeriahvenen tavanomainen pituus on noin 40 senttimetriä. Suurin tavattu yksilö oli 44 senttimetriä pitkä koiras. Kyljet ja vatsa ovat vaaleat ja evät ja pyrstö harmaat. Selkäevässä on 9 piikkiruotoa ja 14–16 nivelruotoa, peräevässä kolme piikkiruotoa ja yhdeksän nivelruotoa.[3]

Levinneisyys ja elinympäristö

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Oranssimeriahventa tavataan laajalta alueelta Pohjois- ja Etelä-Amerikasta.[3] Lajin elinympäristöä ovat koralliriutat korkeintaan 150 metrin syvyydessä. Kansainvälinen luonnonsuojeluliitto IUCN on luokitellut oranssimeriahvenen elinvoimaiseksi lajiksi.[1]

Ravinto ja elintavat

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Oranssimeriahven käyttää ravinnokseen pikkukaloja ja äyriäisiä. Laji viihtyy kirkkaissa vesissä koralliriuttojen läheisyydessä. Matalissa vesissä se piileskelee öisin luolissa tai koloissa. Oranssimeriahven saavuttaa sukukypsyyden keskimäärin 14,7 senttmetrin mittaisena. Laji kutee yleensä juuri ennen auringonlaskua. Yhden kudun aikana naaras munii noin 150 000–282 000 munaa, joiden läpimitta on 0,95 millimetriä. Oranssimeriahven voi elää korkeintaan 11 vuotta.[3]

  1. a b Bertoncini, A.A., Ferreira, B., Marques, S. & Sadovy, Y.: Cephalopholis fulva IUCN Red List of Threatened Species. Version 2019-3. 2018. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 14.1.2020. (englanniksi)
  2. Markku Varjo, Lauri Koli ja Harri Dahlström: Maailman kalojen nimet, s. 72. Suomen Biologian Seura Vanamo, 2004. ISBN 951-9108-13-0
  3. a b c d Cephalopholis fulva (peilipalvelin) FishBase. Froese, R. & Pauly, D. (toim.). Viitattu 14.1.2020. (englanniksi)